Tuottavuusloikkia terveydenhuollossa

13.10.2015Blogi

Kuntien tuottamista palveluista käydään jatkuvaa keskustelua tulisiko niitä ulkoistaa vai ei. Ensimmäistä kertaa on tutkimustuloksia terveydenhuoltoalalta siitä mikä yksityistämisen vaikutus on suhteessa aiempaan "julkiseen" tuotantomalliin.

Kuntamarkkinoilla Helsingissä syyskuussa julkistettu selvitys kertoo, että julkinen tuotanto on selvästi kalliimpaa kuin yksityinen. Tutkimuksen mukaan terveystoimessa yhteisyritys tuotti yli kahdeksan prosentin nettokustannusten säästön kun taas vertailukunnissa kustannukset nousivat vuodessa 1–5 prosenttia.

Nämä tulokset eivät tarkoita sitä, että kaikissa tapauksissa olisi näin, mutta kuntien kannattaisi selvittää kuitenkin mahdolliset hyödyt. Usein ulkoistuksen perusteena voi olla muitakin syitä kuin kustannukset, esimerkiksi palveluiden saatavuus nousee usein muutoksen ajuriksi. Yksityisellä sektorilla kilpailutilanne on otollinen vauhdittaja muutoksille ja kirittää toimijoita kehittämään palveluiden kustannustehokkuutta laadusta tinkimättä.

Vuosittain menetämme yhteiskuntana noin 4,5 miljardia tekemättömän työn kustannuksina, muun muassa sairauspoissaoloina, työkyvyttömyytenä ja ennenaikaisena eläköitymisenä. Nämä kustannukset olisivat suurelta osin hallittavissa ja aktiivisella työkykyjohtamisella olisi mahdollista vaikuttaa sekä julkisten että yksityisen sektorin toimijoiden tuottavuuteen.

EK:n vetämän Työkykyjohtamisen benchmark 2014 -tutkimuksen mukaan niissä yrityksissä, joissa työkyvyn johtamiseen on satsattu yksi euro, on takaisin tullut kuusi euroa. Voiko ja kannattaako minkään organisaation olla hyödyntämättä tätä mahdollisuutta? Ne yritykset, joiden johto ja erityisesti henkilöstöjohto ovat oivaltaneet systemaattisen työkykyjohtamisen merkityksen, kasvattavat kilpailuetua muihin nähden. Yritysten väliset erot tekemättömän työn kustannuksista vaihtelevat 3–14 prosentin välillä henkilöstökustannuksista. Tällä kustannuserällä on iso vaikutus yrityksen tulokseen. Työterveystoimintaa ja esimiestyön kehittämistä ei pidä siis nähdä vain kustannuksina.

Yksittäisen kuluttajan kannalta tuottavuutta parantaisi mahdollisuus hankkia palveluita omalta lähialueelta, jolloin siirtymiset minimoituvat, odotusajat lyhenevät ja kansalaiselle jäisi mahdollisuus valita mistä palvelun hankkii. Tätä palvelun mallia voisi tehostaa merkittävästi palveluseteleillä, mikä mahdollistaisi terveydenhuoltopalveluiden saatavuuden nopeutumisen ja hoitoketjun tehostumisen. Tässäkin vaihtoehdossa kaikki pärjäävät.

Oulun keskustassa tällaiseen kokeiluun olisi oiva mahdollisuus. Tarjonta ja kilpailu jo toimivat – vain päätökset puuttuvat.

Heikki Kiiskilä
Heikki Kiiskilä Liiketoimintajohtaja Pohjois-ja Itä-Suomen alueella