Kuka ottaisi uupunutta niskasta kiinni?

29.4.2015Blogi

Joka neljäs suomalainen on työuupunut. Mielenterveyden häiriöt ovat yleisin työkyvyttömyyseläkkeen syy. Lähes puoli miljoonaa ihmistä syö masennuslääkkeitä. Mikä ihme meitä suomalaisia oikein riivaa?

Syitä on tietysti satoja ja tarinoita uupumusten ja masennusten takana tuhansia, mutta esitän tässä kaksi tekijää, joihin työterveyspsykologin vastaanotollani säännöllisesti törmään.

Yksilöä on aina helppo syyttää ja siitä minäkin aloitan. Väitän, että olemme asennevammaisia. Suhtaudumme työhön ja omaan itseemme liian vaativasti. Mielessämme luuraa orjapiiskuri, joka kannustaa tekemään jatkuvasti enemmän ja paremmin. Olemme rakentaneet itsellemme suorittajan itsetunnon: kuvittelemme olevamme juuri niin arvostettuja ja rakastettuja kuin viimeinen työsuorituksemme. Pyrimme täydellisyyteen ja uskottelemme itsellemme kelpaavamme sitten kun olemme sen saavuttaneet. Tämä ei kuitenkaan koskaan onnistu, täydellistä kun on mahdotonta tavoittaa.

Muistutukseksi tästä asennevammasta ehdotan, että jokaisen suomalaisen työpaikan seinälle tulostetaan pätkä Jorge Luis Borgesin runosta, jossa hän 85-vuotiaana kirjoittaa:

"Jos voisin elää elämäni uudelleen. Siinä seuraavassa yrittäisin tehdä enemmän virheitä. En yrittäisi olla niin täydellinen, ottaisin paljon rennommin. Hulluttelisin paljon enemmän... itse asiassa ottaisin vain hyvin harvat asiat vakavasti."

En usko, että pieni hulluttelu tekisi meille pahaa. Päinvastoin, uskon vakaasti, että otsalohkon löyhentämisellä on monia myönteisiä vaikutuksia.

Olisihan se helppoa, jos selitys uupumiselle ja masentumiselle löytyisi aina korvien välistä. Näin ei kuitenkaan ole. Ihmiset voivat myös uupua, kun töitä on yksinkertaisesti liikaa. Ensin stressaannumme, mikä lisää suorituskykyämme ja tuloksellisuuttamme. Mutta kun stressi jatkuu liian pitkään ja tekemättömät työt kasautuvat hyvistä yrityksistä huolimatta, stressi voi vähitellen muuttua uupumukseksi ja masennukseksi.

Tätä ongelmaa ei ratkaista mieltä johtamalla, vaan tarvitaan toisenlaisia aseita. Kun työtä on liikaa, sitä pitää vähentää. Esimiehen rooli on ratkaiseva: hänen on autettava työntekijää priorisoinnissa ja töiden vähentämisessä. Esimiehen kannattaa myös muistaa, että moni työpaikalla kärsii edellä esitetystä asennevammasta. Ihan helposti tässä talous- ja työllisyystilanteessa ihmiset eivät liiasta työstä nurise. Siinä vaiheessa kun työntekijä tuo ylisuureksi paisuneen työkuormansa esille, on todennäköisesti tosi kyseessä, ja ratkaisuja on tehtävä, nopeasti ja tehokkaasti.

Olivatpa syyt uupumuksen ja masennuksen taustalla mitkä tahansa, inhimilliset kokemukset ovat musertavia. Uupuneen elämä ei tunnu merkitykselliseltä ja elämisen arvoiselta. Tarmo ja toimeliaisuus häviävät, kyky nauttia hiipuu pois. Mieli on jatkuvasti ja säännönmukaisesti alakuloinen. Ihminen ei koe itseään arvokkaaksi, tärkeäksi ja merkitykselliseksi.

Samaan aikaan kun kaikki tämä on äärimmäisen tuskallista, epämiellyttävillä ajatuksilla ja tunteilla on tärkeä funktio. Masennus ja uupumus eivät ole vikoja käyttöjärjestelmässä vaan pikemminkin viestintuojia, joilla on tärkeä sanoma: kaikki ei ole elämässä niin kuin pitäisi olla. Jotakin on muutettava.

En tunne yhtäkään uupunutta tai masentunutta, joka olisi toipunut ottamalla itseään niskasta kiinni. Mitä vakavampiasteisesta masennuksesta on kysymys, sitä vähemmän tahdonvoimalla on tekemistä sairauden kanssa. Sairastunut ei tarvitse oman sisäisen piiskurinsa rinnalle yhtään ulkoista raipanheiluttajaa. Sen sijaan työkaveri, joka kysyy mitä kuuluu ja jaksaa kuunnella vastauksen on kullanarvoinen. Masentunut ja uupunut tarvitsee hoitoa, mutta myös läheisten ihmisten, ystävien ja työkavereiden tukea ja rakkautta. Oletko sinä työkaveri joka auttaa?

Annamari Heikkilä on Terveystalon työterveyspsykologi ja filosofian tohtori, joka valmistuu kohta kognitiiviseksi psykoterapeutiksi. Annamari on kirjoittanut yhdessä Ilona Rauhala ja Makke Leppäsen kanssa kirjan Pääasia – organisaation psykologinen pääoma, joka valittiin kuuden finalistin joukkoon ja sai kunniamaininnan Ekonomiliiton kirjallisuuspalkintokilvassa 2014 . Vapaa-ajallaan Annamari harrastaa Fustraa, kirjoittaa blogeja ja kirjoja sekä hoitaa puutarhaa.

Annamari Heikkilä
Annamari Heikkilä Työterveyspsykologi