Kriisistä palautuminen kysyy resilienssiä – näin voit vahvistaa yrityksesi selviytymiskykyä

11.8.2020Blogi

Organisaation resilienssi on suuressa roolissa, kun muutokset koettelevat. Selviytymis- ja uudistumiskykyä kannattaa vahvistaa säännöllisesti.

Resilienssi koostuu mm. yhteistyöstä

Poikkeuksellisen kevään jälkeen monissa yrityksissä on jo käännetty katse tulevaisuuteen ja paluuta mahdollisimman normaaliin arkeen odotetaan malttamattomasti. Helpointa se on sellaisille yrityksille, joiden resilienssi eli selviytymis- ja uudistumiskyky on hyvissä kantimissa.

– Resilienssi tarkoittaa sujuvaa ja joustavaa toimintaa yllättävissäkin tilanteissa, ennakointia ja yhdessä oppimista. Se on taito, jota voi vahvistaa myös organisaatiotasolla, sanoo organisaatiopsykologi Outi Ikonen Terveystalosta.

Resilienssi edellyttää vakauden ihanteesta luopumista, epävarmuuden sietämistä ja uusien mahdollisuuksien näkemistä. Kriisit tulevat usein odottamatta ja pyytämättä, mutta selviytymiskykyisimmät organisaatiot tunnistaa kyvystä katsoa asioita laajemmin.

– Kriisin ja poikkeustilanteen aikana monissa organisaatioissa elää toive päästä tilanteeseen, jossa voidaan jatkaa kuten aiemmin. Toisille paluu entiseen ei kuitenkaan riitä: resilientit organisaatiot tavoittelevat kriisin jälkeen olevansa entistä vahvempia ja löytävänsä kriisin kautta uusia mahdollisuuksia, Ikonen selittää.

Mistä resilienssi koostuu?

1. Johtaminen, jossa näytetään vahvasti tulevaisuuden suuntaa ja kiinnitetään huomiota henkilöjohtamiseen.

2. Yhteisöllisyys ja sitoutuneisuus: työyhteisön jäsenet ovat valmiita työskentelemään sinnikkäästi yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

3. Kumppanuuksien rakentaminen: kyky muodostaa tehokkaasti kumppanuuksia ja verkostoitua on erityisesti kriisitilanteessa vahva resurssi selviytymisen ja toipumisen edistämiseksi.

4. Tilannetietoisuus: organisaatiossa seurataan jatkuvasti toimintaympäristön hiljaisia signaaleja, jotta muuttuviin tilanteisiin kyetään reagoimaan proaktiivisesti ja ennakoivasti. Tilannetietoisuudessa ei ole kyse vain uhkien, vaan myös mahdollisuuksien tunnistamisesta.

5. Oppiminen: resilientille organisaatiokulttuurille on ominaista kyky jatkuvaan oppimiseen ja innovointiin. 

Resilienssin vahvistaminen lähtee johtamisesta

Organisaation resilienssiä voi vahvistaa erityisesti johtamisen kehittämisellä, jossa painopiste on muutos- ja henkilöjohtamisen osaamisissa. Esimiestyö, joka tukee keskinäistä luottamusta, psykologista turvallisuutta sekä jäsentää tulevaisuuden suuntaa, luo pohjaa työyhteisön uudistumis- ja toipumiskyvylle. Organisaation oppimisen kannalta tärkeää on myös riittävän tilan ja ajan järjestäminen yhteiselle ongelmanratkaisulle ja reflektoinnille.

Työyhteisötasolla resilienssiä vahvistavat arvostus, luottamus ja psykologisesti turvallinen työympäristö. 

– Luottamus ja turvallisuuden tunne järkkyvät lähes poikkeuksetta kriisitilanteissa, ja luottamuksen palauttaminen on toipumisvaiheen tärkeimpiä tehtäviä.  Esimies voi omalla toiminnallaan edistää luottamuksen rakentumista toimimalla esimerkkinä, näyttämällä tulevaisuuden suuntaa ja kantamalla vastuuta.

Resilienssissä on pitkälti kyse joustavuudesta ja oppimiskyvystä. Jos organisaatiossa on voimakasta siiloutumista, jolloin eri organisaatioyksiköt eivät työskentele tehokkaasti yhdessä tai jos toimintaa leimaa voimakas keskinäinen kilpailu, resilienssi yleensä kärsii.

Johtamisessa puolestaan voimakas kontrolloivuus rajoittaa organisaation resilienssin kehittymistä, koska työyhteisössä vältetään tällöin herkästi riskejä eikä uskalleta innovoida.

Millaisin keinoin oman organisaation resilienssin tilaa voi yrittää arvioida?

– Saadakseen käsityksen oman organisaation resilienssistä kannattaa pohtia resilienssin eri osatekijöitä: johtaminen, sitoutuneisuus, kumppanuudet, tilannetietoisuus ja oppiminen. Tukevatko nämä osa-alueet resilienssiä vai rajoittavatko sitä? Resilienssiä tarkasteltaessa on otettava myös huomioon, että se ei ole pysyvä ominaisuus. Resilienssiä on tarpeen vaalia, se ei pysy hyvänä itsekseen, Ikonen muistuttaa. 

Lue myös