Virtsarakon tähystys (kystoskopia)

Virtsarakon tähystys on perustutkimus epäiltäessä virtsarakon sairautta. Tyyppisin syy virtsarakon tähystykseen on verivirtaisuus; joko silminnähtävä tai virtsan mikroskooppitutkimuksessa paljastuva. Silminnähtävä verivirtsaisuus edellyttää aina urologisia perusselvittelyitä. Muita tavallisia tähystyksen aiheita ovat esimerkiksi virtsarakon alueen kipu, kivulias tai tiheä virtsaaminen tai virtaamisvaikeus. Tähystys tehdään geelipuudutuksessa taipuisalla tähystimellä ja tutkimus kestää noin 10 minuuttia. Tähystyksen yhteydessä virtsarakosta voidaan tarvittaessa ottaa myös koepaloja. Tutkimus voi tuntua epämiellyttävältä, mutta suoranaista kipua tuntuu harvoin.

Virtsarakkosyöpä

Silminnähtävä verivirtsaisuus on rakkosyövän yleisin ensioire ja se edellyttää kiireellisiä urologin arvioita. Tärkein tutkimus on virtarakon tähystys eli kystoskopia. Muita tarvittavia tutkimuksia ovat virtsan irtosolut eli sytologia ja ylävirtsateiden kuvantaminen tavallisimmin ultraäänellä.

Rakkosyöpään liittyy erittäin suuri uusiutumisriski, mikä edellyttää säännöllistä seurantaa. Uusiutumisesta huolimatta pinnallisen tautimuodon ennuste on hyvä.

Esiintyvyys

Suomessa todetaan vuosittain n 1000 uutta tapausta, joista miehiä 75 %. Tupakointi on rakkosyövän tärkein riskitekijä. Siitä johtuu noin puolet tapauksista. Tupakointi lisää rakkosyöpäriskin yli nelinkertaiseksi. Muita riskitekijöitä ovat kemian-, kumi-, maali- ja öljyteollisuuden kemikaalit.
Noin 75 % rakkosyövistä on todettaessa pinnallisia.

Oireet ja löydökset

  • Silminnähtävä verivirtsaisuus on rakkosyövän yleisin ensioire. Noin 90 % potilaista on hakeutunut tutkimukseen verivirtsaisuuden vuoksi. Verivirtsaisuus on tyyppillisesti kivutonta.
  • Rakon ärsytysoireita, kuten kipua, tihentynyttä virtsaamistarvetta ja virtsapakko-oiretta on noin 20 %:lla potilaista.
  • Virtsarakon tähystys eli kystoskopia on tärkein tutkimus.
  • Virtsan irtosolututkimus eli sytologia tunnistaa virtsarakkosyövistä vain joka kolmannen.Vaikka normaali sytologia ei siis poissulje virtsarakkosyöpää, on positiivinen sytologia (lk 4 ja 5) lähes varma merkki syövästä.

Hoito

  • Pinnallisen rakkosyövän hoito on virtsaputken kautta tehtävä kasvaimen höyläys eli elektroresektio (TUR). Höyläyksen yhteydessä virtsarakkoon annettavalla solunsalpaaja kertahuuhtelulla voidaan vähentää taudin uusiutumista. Lisähoidon tarve arvioidaan riskipisteytystä apuna käyttäen. Matalan riskin kasvaimet eivät muuta hoitoa tarvitse. Keski- ja korkean riskin potilailla voidaan uusiutumis- ja etenemisriskiä vähentää rakon sisäisillä huuhteluhoidoilla, joista tavallisimpia ovat epirubisiini, mitomysiini C ja BCG.
  • Höyläyksessä voidaan käyttää apuna fotodynaamista menetelmää. Vaikka se paljastaa pieniä ja matalia kasvaimia valkovaloa paremmin, ei sen käytölle kaikissa höyläyksissä ole toistaiseksi perustetta.
  • Syvälle virtsarakon seinämään kasvavan rakkosyövän tavallisin hoito on rakon poisto. Normaalin virtsaamisen mahdollistavat leikkausmenetelmät ovat parantaneet myös näiden potilaiden elämänlaatua.
  • Potilaita tulee kannustaa tupakoinnin lopettamiseen, sillä se saattaa vähentää uusiutumista.

Seuranta

  • Pinnalliseen rakkosyöpään liittyy noin 70 %:n uusiutumis- ja noin 15 %:n etenemisriski. Tästä aiheutuva seurantatarve tekee pinnallisesta rakkosyövästä yhden kalleimmista syövistä.
  • Seuranta toteutetaan urologisessa yksikössä.
  • Virtsarakon tähystys on seurannan perusta. Virtsan irtosolututkimus tehdään korkean riskin potilaille. Seurantaohjelma suunnitellaan yksilöllisesti ennustetekijät huomioiden. Mikäli uusiutumis- ja etenemisriski on matala, riittää seuranta vuosittain. Korkean riskin potilaita seurataan aluksi 3 kuukauden välein. Rakkosyöpä voi uusia vuosienkin päästä ja sen vuoksi seurantaa kannattaa jatkaa potilaan voinnin sen salliessa. Taudin uusiessa seurantaohjelma alkaa alusta.