17.2.2016 12:00

Jalkapalloilija ei kolhuilta säästy

Maailman suosituin urheilulaji jalkapallo on nopeatempoinen kontaktilaji, jossa korostuvat pelaajan tekninen taito ja nopeuskestävyys. Vauhdin kasvaessa kohoaa myös loukkaantumisriski. Harva jalkapalloilija säästyykään kolhuilta peliuransa aikana.


Nopeatempoinen jalkapallo on kaikkialla maailmassa tunnettu urheilulaji, jolla on Suomessakin noin 500 000 harrastajaa. Jalkapallo on kontaktilaji, jonka vauhdin tiimellyksessä sattuu valitettavasti myös tapaturmia. Pienet ruhjeet ja alaraajavammat ovatkin tuttuja jalkapallon harrastajille. Maltillisen, lajin vaatimukset huomioon ottavan kuntoutuksen jälkeen loukkaantunut jalkapalloilija palaa kuitenkin kentälle paremmassa kunnossa kuin hän siltä poistui.

Terveystalon vastaava fysioterapeutti Sasu Setälä kertoo jalkapalloilijan loukkaantuvan tyypillisimmin alaraajoistaan. Valtaosa tapaturmista, noin 85 %, sattuu pehmytosiin eli lihaksiin, jänteisiin ja nivelsiteisiin.

Jalkapalloilijan tavallisin tapaturma onkin reiden alueen lihasvamma. Kun lihakseen kohdistuu lihaksen sietokyvyn ylittävä liian suuri tai nopea rasitus, lihaksen säiemäinen rakenne saattaa revetä. Repeämä voi olla varsin pieni, muutaman säikeen vaurio, tai se voi kattaa koko lihaksen paksuuden. Myös lihaksen jatkeena oleva jänne voi revetä osittain tai kokonaan. Repeämän voi aiheuttaa myös ruhje, etenkin jos isku osuu jännittyneeseen lihakseen.

Lihasrepeämän ensiapuna vauriokohtaa on painettava kylmäpussilla. Kova kipu, turvotus ja lihaksen toimimattomuus saattavat viitata vakavaan vaurioon, jolloin kannattaa hakeutua lääkäriin jatkotutkimuksiin. Lihasrepeämän paraneminen kestää n. 2-6 viikkoa, ja sitä voi yrittää nopeuttaa fysioterapian avulla. Myös lihaksen kuntoutuksen suunnittelussa kannattaa käyttää asiantuntijan apua.

Nopeatempoisessa jalkapallossa myös nilkan ja polven alueen nivelsidevammat ovat yleisiä. Vauhdikkaassa lajissa pelaajan nilkka vääntyy herkästi siten, että jalkaterä kiertyy sisäänpäin ja aiheuttaa vaurion nilkan ulkosyrjän nivelsiteille. Nilkka on syytä tutkituttaa, mikäli kipu estää jalalle varaamisen. Nilkan nivelsiderepeämistä kuitenkin vain pieni osa vaatii leikkaushoitoa, ja useimmiten vammoista valtaosa hoituu varovasti kuntouttamalla.

Polvivammat ovat jalkapallossa niin ikään yleisiä. Jos vääntynyt polvi on turvonnut ja kivulias, on syytä hakeutua lääkärin tutkimuksiin. Polven tilannetta voi seurata itsekseen, jos se kestää painoa ja liikutusta eikä turpoa. Kylmähoito, kohoasento ja kuormituksen rajoittaminen lievittävät kipua loukkaantuneessa polvessa.

Rasitusvammat

Rasitusvammat syntyvät liikunnassa kudosten kuormittumisen myötä. Kudosten sietokyvyn ylittyessä tulee ärsytysreaktio, jonka seurauksena alkaa ilmetä kipua. Rasitusvammojen hoidossa ei riitä pelkkä kuormituksen vähentäminen, lepo ja lääkkeet, vaan kivun pitkittymisen välttämiseksi on myös pystyttävä puuttumaan rasitusvamman syihin.

Setälän mukaan kasvuiässä olevan jalkapalloilijan rasitusvammat sijoittuvat tyypillisimmin kantapään, polven alaosan ja lannerangan alueelle. Aikuisen pelaajan rasitusvammat sijoittuvat puolestaan useimmiten lihasten ja jänteiden kiinnityskohtiin.

Kuntoutus

Setälä huomauttaa, että loukkaantuneen jalkapalloilijan kuntoutuksessa on huomioitava lajin vaatimukset.

”Hyvin kuntoutunut urheilija on kentälle palattuaan fyysisesti paremmassa kunnossa kuin ennen loukkaantumistaan”, Setälä toteaa.

Ennaltaehkäisy

Vammat vältetään parhaiten liikkumalla oikein. Jalkapalloilijoiden kohdalla on Setälän mukaan kiinnitettävä erityistä huomiota nuorten herkkyyskausiin, nivelten liikelaajuuteen, lihaksiston kestävyys- ja voimaominaisuuksiin sekä vammojen huolelliseen kuntoutukseen.

Lähteet:
Terveystalon vastaava fysioterapeutti Sasu Setälä
Kallio, Tapio. (2008). Kuntoilijan itsehoito-opas. WSOYpro/Docendo, Jyväskylä.

Julkaistu: 16.7.2013