17.2.2016 14:41

Ensiapu akuuteissa tapaturmissa

Akuutilla tapaturmalla tarkoitetaan onnettomuutta, jossa tuki- ja liikuntaelimistön kudokset ovat vaarassa vammautua joko liiallisen kuormittumisen vuoksi äkillisesti tai vammamekanismin väärän voimien kohdentumisen vuoksi. Samat ensiavun periaatteet pätevät useimpien äkillisten vammojen hoitoon.


Liikuntatapaturman ensiavulla pyritään minimoimaan kudosvaurion, kuten ruhjeen, repeämän, venähdyksen tai murtuman aiheuttama verenvuoto ja kudosnesteen kertyminen. Samalla alkuvaiheen turvotus pyritään saamaan mahdollisimman pieneksi, sillä runsas turvotus häiritsee ja hidastaa lievien vammojen parantumista. Runsas turvotus saattaa myös kasvattaa komplikaatioriskiä ja johtaa siten esimerkiksi laskimotukokseen tai leikkaushaavan tulehtumiseen.

Perinteiset keinot tapaturman ensiavussa tunnetaan kolmen K:n periaatteena: kylmä, kompressio ja kohoasento. Vaikka alkuvaiheen ensiapu olisikin onnistunutta, ei isomman kudosvaurion, kuten murtuman, paraneminen sen ansiosta nopeudu. Sen sijaan ensiavun avulla rakenteiden toimivuus säilyy parempana ja kuntoutuminen etenee rivakammin.

Kylmähoito

Kylmä supistaa verisuonia ja vähentää veren ja kudosnesteen vuotamista vaurioalueelle. Kylmähoidon pintavaikutus lievittää esimerkiksi ruhjeen aiheuttamaa kipua, ja juuri siihen perustuu pintakylmähoitojen kuten suihkeiden ja viilentävien voiteiden teho pikkukolhuissa.

Riittävä teho syvempiin kudoksiin, kuten lihakseen saavutetaan kuitenkin vain sellaisella kylmäpakkauksella, joka luovuttaa kylmää tasaisesti ja riittävästi. Tällaisia kylmäpakkauksia ovat esimerkiksi jääpalapussi, pakastimessa säilytettävät kylmägeelipakkaukset tai pikakylmäpakkaukset, joissa kylmyys kehittyy kemiallisen reaktion seurauksena pussin eri osien sekoittuessa. Myös esimerkiksi pakastevihannespussia voi käyttää. Kylmähoidossa on varottava ihon paleltumavammaa.

Kompressio

Pelkkä kylmähoito ei riitä ensiavuksi, sillä kylmän verisuonia supistava teho laantuu minuuteissa. Seurauksena voi tällöin olla vuodon lisääntyminen, ellei vauriokohtaan kohdistu sopivaa puristusta eli kompressiota.

Sopiva paine saadaan painamalla vammaa tasaisesti esimerkiksi kädellä ja kylmäpussilla tai elastisella siteellä. Kylmän ja kompression tulee kestää jatkuvana riittävän pitkään, noin 15–20 minuuttia, minkä jälkeen ensiapua kannattaa jatkaa joustosidoksella ja uusia kylmähoito muutaman kerran ensimmäisten vuorokausien aikana tapaturmasta. Jos kylmähoitoon käytetään esimerkiksi jäätä, on suoraa ihokontaktia varottava paleltumavamman välttämiseksi.

Kohoasento

Vammakohta on pyrittävä saamaan kohoasentoon aina sen ollessa mahdollista.

 Lähde: Kallio, Tapio. (2008). Kuntoilijan itsehoito-opas. 1. painos. s. 17–19. WSOYpro/Docendo, Jyväskylä.