Polven tapaturman hoito

Polvinivelessä on kaksi nivelkierukkaa, ulompi ja sisempi kierukka. Kierukka toimii polvessa niveltä tukevoittavana rakenteena ja samalla se toimii iskunvaimentajana.

Polvea tutkittaessa kartoitetaan oireiden alku, oireiden tarkempi luonne, testataan polven nivelsiteiden tukevuus, tehdään niin sanotut kierukkatestit ja tunnustellaan kipukohdat. Luuvammat todetaan röntgenkuvauksella. Nivelside- ja kierukkavammoista ja nivelpinnan vaurioista saadaan tarkka käsitys magneettitutkimuksella.

Polvioireiden alku vaikuttaa tutkimusten ja hoidon kiireellisyyteen. Polvikierukka voi vaurioitua joko tapaturmaisesti vääntövamman yhteydessä tai vähitellen eli degeneroitumalla. Polvitapaturmat tulee tutkia nopeasti, jotta mahdollinen nivelsidevamma selviää tarkasti ja hoito saadaan kohdalleen. Oikealla, nopeasti toteutetulla hoidolla polvesta tulee mahdollisimman hyvä. Vähitellen kipeytyneen polven tutkimuksilla ei ole vastaavaa kiirettä.

Tapaturmaisesti revennyt nivelkierukka oireilee yleensä nivelen sivulla tuntuvalla kivulla, mikä usein pahenee kiertoliikkeiden yhteydessä ja kyykkyyn mennessä. Kierukkarepeämä voi aiheuttaa kivuliasta napsumista. Pahimmillaan kierukkarepeämä voi aiheuttaa lukkopolven, jolloin polvea ei pysty suoristamaan ollenkaan.

Tapaturman aiheuttamat kierukkarepeämät hoidetaan pääsääntöisesti tähystysleikkauksella. Pienet kierukkarepeämät voidaan hoitaa poistamalla kierukan revennyt osa. Laajat kierukkarepeämät pyritään pääsääntöisesti korjaamaan ompelemalla eli kierukka pyritään säästämään.

Ilman tapaturmaa kehittyneet degeneratiiviset kierukkarepeämät ovat usein oireettomia ja niiden yhteydessä esiintyvä nivelkipu voi tulla kuluneelta nivelpinnalta. Leposärky viittaa usein nivelpinnan kulumiseen, nivelrikkoon. Nivelrikon yhteydessä nivelkierukoihin kehittyy aina degeneratiivisia muutoksia, joiden leikkaushoidolla polvioireet eivät parane.

Degeneratiiviset kierukkarepeämät hoidetaan pääsääntöisesti ilman leikkausta. Fysioterapeutin ohjaama 3-6 kuukautta kestävä kuntouttava harjoitusjakso on usein tarpeen. Mikäli 3-6kk harjoittelusta ei ole apua ja oire on voimakas, voidaan joskus harkita leikkaushoitoa.

Polvilumpio on polven päällä oleva ”irrallinen luu”, mihin kiinnittyy koko säärtä ojentava lihaksisto. Polven ojennusvoima välittyy lumpion kautta. Polvilumpio voi mennä pois paikoiltaan tapaturmaisesti. Mikäli polven muoto on poikkeava niin polvilumpio voi mennä sijoiltaan myös ilman merkittävää tapaturmaa, esimerkiksi normaalin liikkeen yhteydessä. Tyypillisesti lumpio menee sijoiltaan kaaduttaessa niin, että polvi vääntyy tai kiertyy voimakkaasti.

Polvilumpion sijoiltaanmenoon liittyy usein liitännäisvammoja. Rustovauriot ja polvilumpiota tukevan nivelsiteen, ns. mpfl-siteen repeämät ovat tavallisimpia liitännäisvammoja. Lumpion sijoiltaan menon yhteydessä niveleen vuotaa herkästi verta. Polvivamman tutkimisessa lääkärin tekemän ensimmäisen kliinisen tutkimuksen lisäksi tarvitaan useimmiten röntgenkuvaus. Liitännäisvammojen ja sijoiltaan menolle altistavien rakenteellisten ominaisuuksien selvittämiseksi tehdään jatkotutkimuksena tarvittaessa polven magneettitutkimus.

Lumpion sijoiltaanmenon hoito on aluksi käytännössä aina ensin kuntoutusta. Fysioterapeutti neuvoo ja opettaa tarvittavat harjoitteet eikä harjoitteiden lisäksi välttämättä tarvita muuta hoitoa. Mikäli polvilumpio kuntoutuksesta huolimatta menee toistuvasti sijoiltaan, leikkaushoito voi olla aiheellinen. Leikkauksessa korjataan polvilumpion toistuvalle sijoiltaan menolle altistava perussyy, joka on määritelty ennen leikkausta. Polvilumpiota tukevan mpfl-nivelsiteen korjaus on tavallisin leikkaushoito.

Leikkauksen jälkeen tarvitaan kyynärsauvoja muutaman viikon ajan eikä jalalle tule laittaa täyttä painoa. Fysioterapeutin ohjaus on tärkeä ja välttämätön osa kuntoutusta.

Polvessa on neljä tärkeää nivelsidettä; sivusiteet polven molemmilla sivuilla ja ristisiteet polven sisällä. Eturistisiteen katkeaminen on yleinen urheiluvamma, joka syntyy tavallisimmin polven vääntymisen ja kiertymisen yhteydessä. Polvi kipeytyy ja turpoaa koska polven sisälle vuotaa verta. Myös muut nivelsiteet ja kierukat voivat vammautua samassa yhteydessä. Heti vamman jälkeen on polvi syytä tutkia ortopedin toimesta ja ottaa röntgenkuva mahdollisten murtumien toteamiseksi. Eturistisiderepeämää epäiltäessä ja veripolvitilanteessa on magneettitutkimus useimmiten tarpeen.

Polven eturistisiderepeämä voi aiheuttaa polveen löysyyttä, joka useimmiten tuntuu muljahteluna tai lonksumisena, joskus polvi voi pettää alta.

Tavallinen kävely sujuu vaikka eturistiside olisikin katkennut. Usein löysyysoire on kuitenkin häiritsevä ja estää paluun normaaliin toimintakykyyn ja urheiluun. Nuorilla ja liikuntaa harrastavilla eturistisiderepeämä joudutaan korjaamaan leikkaushoidolla. Osa eturistisiteen vammoista toipuu oireettomiksi hyvällä kuntoutuksella.

Eturistisiteen korjausleikkaus on tähystysleikkaus, jossa polven takaa otettavasta jännesiirteestä tehdään uusi eturistiside polven sisälle. Päiväkirurgisen leikkauksen jälkeen tarvitaan sauvoja ja kevennettyä kävelyä ensimmäisen kahden viikon ajan. Fysioterapeutin ohjaama ja kontrolloima omatoiminen harjoittelu jatkuu leikkauksen jälkeen pitkään ja toimintakyky palaa vähitellen asteittain. Urheiluun paluuseen kuluu yleensä kuudesta yhdeksään kuukautta.

Kirjoittaja: Ari Hiltunen, Ortopedi, Terveystalo Pulssi, Turku