Kaarijalka ja sen hoito

Kaarijalassa jalan pieni tukipinta aiheuttaa vääränlaista kuormittumista, josta voi seurata mm. kiputiloja ja lihaskireyttä. Vastaanotolla arvioidaan kaarijalkaisuuden aste arviomalla jalkaterän ja säären lihasten tasapaino ja nivelten liikkuvuus sekä jalkaterän kuormitus. Sen jälkeen päätetään potilaan kanssa hoidosta, johon voi kuulua mm. fysioterapiaa ja yksilölliset tukipohjalliset. Joissain tapauksissa voidaan tehdä myös kaarijalkaleikkaus. Leikkauksessa jalan virheasento korjataan. Leikkausmenetelmä valitaan tapauskohtaisesti. Toimenpide tehdään yleensä selkäydinpuudutuksessa.

Kaarijalka

Korkeakaarinen jalka eli pes cavovarus on lattajalan vastakohta. Siinä kantaluut kääntyvät takaa katsottuna sisäänpäin, nilkka ja jalkaterä kuormittuvat ulkosyrjälle ja jalkapöytä on korkea, ns. rintava jalka. Virheasentoon liittyy usein myös varpaiden koukkuasento eli vasaravarpaat. Kaarijalan oireita voivat olla nilkkojen toistuvat nyrjähdykset sekä ulkosyrjän lihasten (pitkä ja lyhyt pohjeluulihas) ja akillesjänteen jännetulehdukset, sekä jalkaterän ulkosyrjän ja päkiän känsät ja kivut. Joissain tapauksissa virheasennon takana on perinnöllinen neuromuskulaarinen sairaus, jonka vuoksi hermoratatutkimus on suositeltavaa tarkistaa.

Sekä lattajalan että kaarijalan leikkaukset ovat vaikeita ja isoja toimenpiteitä. Leikkaussuunnitelma tehdään virheasennon vaikeuden, nivelten kunnon ja potilaan toiveiden perusteella. Leikkaus käsittää aina yhdistelmän useista eri toimenpiteistä, joita ovat mm. luun katkaisut ja käännöt, jännesiirrot, nivelsidekorjaukset ja nivelten luudutukset. Toipuminen leikkauksista kestää pitkään, vähintään puoli vuotta ja joskus kauemminkin.