Lonkkakipu ja sen hoito

Vähitellen alkanut lonkkakipu johtuu tavallisesti lonkan nivelrikosta. Alkuvaiheessa lonkan nivelrikko aiheuttaa liikkeellelähtökipua, vähitellen lonkan ääriliikkeet alkavat aristaa ja rajoittua. Oireiden jatkuessa lonkka alkaa kipeytyä rasituksessa ja vähitellen lonkassa voi alkaa esiintyä rasituksen jälkeistä leposärkyä.

Yösärky kehittyy lonkan nivelrikon myöhäisvaiheessa. Kivun paikantuminen lonkan eri kipualueille on yksilöllistä. Pitkälle edennyt nivelrikko paljastuu ortopedin tekemän kliinisen tutkimuksen jälkeen otetuista röntgenkuvista. Oireiden ja röntgenmuutosten kehittyminen kestää kuukausia tai vuosia.

Lonkan nivelrikko aiheuttaa edetessään nivelpinnan muutoksia ja niveltä ympäröivien luiden muutoksia. Nivelpinta kuluu pois ja luu tulee paljaaksi. Nivelpinnan reunoille kasvaa luuvalleja, jotka rajoittavat lonkan liikkeitä. Ahkerallakaan voimistelulla nivelen liikkeitä ei voi saada onnistumaan luuvallien yli. Liikerajoitukset vaikeuttavat sukkien pukemista, kenkien jalkaan laittoa, autoon nousemista ja portaiden kulkua. Lonkan liikevajaus voi johtaa virheasentoon, joka rasittaa polviniveltä ja lanneselkää ja aiheuttaa niissä merkittäviä muutoksia.

Lonkan nivelrikon hoito

Lonkan nivelrikon hoito on oireiden alkuvaiheessa konservatiivinen. Konservatiivisen hoidon toteuttaminen vaatii sekä lonkkapotilaalta että häntä hoitavalta lääkäriltä pitkäjänteistä sitoutumista. Rasituksen keventäminen, terveysliikunta ja itseohjautuvuuden hallinta ovat konservatiivisen hoidon kulmakiviä.

Lonkan rasituksen keventäminen helpottaa oireita pitkäjänteisesti. Tärkein rasitukseen vaikuttava tekijä on potilaan paino, toinen tärkeä tekijä on aktiviteettitaso. Jo 2-3 kilon painon pudotus vähentää oireita ja vastaavasti 2-3 kilon painon nousu pahentaa oireita merkittävästi. Painon hallinnassa pitkäaikaistulokset ovat ratkaisevia ja tavoitteiden pitää olla vuosien, ei kuukausien päässä. Jos ylipainoa ei ole, fyysinen, lonkka kuormittava aktiviteettitaso voi vaatia rukkaamista. Hyvä ohje lonkkapotilaalle kuitenkin on: lonkka kaipaa liikettä, mutta ei raskasta kuormitusta. Paikallaan olo pahentaa oireita.

Painon hallinnan ohella terveysliikunta on tärkeä osa konservatiivista lonkan nivelrikon hoitoa. Lonkan nivelrikkopotilaille suositellaan harrastaa terveysliikuntaa neljä kertaa viikossa. Lonkkapotilaalle sopivia terveysliikunnan muotoja ovat pyöräily ja kuntopyöräily, kaikki vesiliikunta ja oireiden rauhallisessa vaiheessa kävely.

Tutkimusten mukaan terveysliikunnan merkitys on polven nivelrikon hoidossa suurempi kuin lonkan nivelrikon hoidossa. Lonkan ja polven nivelrikon edetessä vääjäämättä leikkaushoitovaiheeseen, leikkaukseen asti jatkunut säännöllinen terveysliikunta helpottaa ja nopeuttaa leikkauksesta toipumista merkittävästi.

Lääkehoidon merkitys on vähäinen. Yösärkyä kannattaa hoitaa ei-lääkkeellisen konservatiivisen hoidon ohella lääkkeillä. Päiväsaikaisen kivun hoidossa tulehduskipulääkkeiden vaikutus on vähäinen. Erilaisista pistoshoidoista ei ole osoitettu olevan hyötyä eikä niitä suositella lonkan nivelrikon hoitoon.

Lonkan tekonivelleikkaus

Konservatiivisesta hoidosta huolimatta nivelrikko etenee ja oireet pahenevat vuosien mittaan. Leikkaushoito on aiheellinen, kun kävelymatkat ovat rajoittuneet alle 1-2 kilometriin tai lonkka särkee öisin ja herättää toistuvasti lääkityksestä huolimatta. Leikkausta harkittaessa potilaan sairastamiseen liittyvät yksilölliset tekijät pitää ottaa huomioon.

Leikkaushoidossa kulunut nivel poistetaan ja tilalle asennetaan tekonivel. Lonkan tekonivelleikkauksessa asennettava proteesimalli valitaan yksilöllisesti. Lonkan liikkeitä rajoittavat luuvallit poistetaan leikkauksen yhteydessä ja lonkan liikelaajuudet vapautetaan.

Lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen lonkkaoireet korjaantuvat kiitollisesti, kivut häviävät ja toimintakyky palautuu vähitellen. Fysioterapeutin ohjaus ja omatoiminen kuntoilu edistävät toipumista. Toipuminen etenee hyvää vauhtia parin kuukauden ajan ja lihakset jatkavat vahvistumistaan vuoteen asti.

Lonkan oireiden nopea alku ja paheneminen voivat johtua nivelnupin nivelpinnan alaisen luukudoksen kuoliosta eli kaputnekroosista. Kaputnekroosi aiheuttaa intensiivisen lonkkakivun ja rasituksen sietokyky heikkenee nopeasti. Muutamassa kuukaudessa lonkan nivelnuppi voi sulaa pois ja raaja lyhentyä useita senttejä.  Röntgenkuva on oireiden alkuvaiheessa tyypillisesti vielä normaali ja kaputnekroosin tunnistaminen ajoissa vaatii lähes aina lonkan magneettitutkimuksen tekemistä. Magneetilla voidaan selvittää myös pehmytkudosperäisiä lonkkakivun syitä.

Kaputnekroosille voi olla useita syitä. Pitkään jatkunut suun kautta annettu kortisonihoito altistaa kaputnekroosille. Myös anaboliset steroidit voivat aiheuttaa lonkan kaputnekroosin. Runsas alkoholin käyttö ja vaikeat rasva-aineenvaihdunnan häiriöt voivat aiheuttaa lonkan kaputnekroosin. Reuman ja pitkälle edenneen nivelrikon yhteydessä lonkkaan kehittyy kaputnekroosi, jolloin aiemmin rauhallisina pysyneet lonkkaoireet alkavat pahentua erittäin nopeasti. Lonkan kaputnekroosille tyypillistä on erittäin voimakas lonkan liikekipu, kävelyvaikeudet, leposärky ja alkuvaiheessa normaali röntgenkuvaustulos. Ilman hoitoa kaputnekroosi etenee muutamassa kuukaudessa, lonkan nivelnuppi sulaa pois ja raajaan kehittyy lyhennys.

Röntgenmuutoksia aiheuttavan kaputnekroosin hoitona on lähes aina tekonivelleikkaus. Ei-leikkauksellisen hoidon tulokset ovat huonot. Leikkaushoito ja siitä toipuminen sujuvat kuten nivelrikkopotilailla.

Ahdas lonkka eli lonkan FAI-syndrooma johtuu nykykäsityksen mukaan lonkan normaalista liikeradasta poikkeavan liikkeen aiheuttamasta toistuvasta virhekuormituksesta kasvuiässä. Yksipuolinen lajispesifinen urheilurasitus aiheuttaa lonkan anatomisia muutoksia. Monipuolinen urheilurasitus ei aiheuta vastaavia muutoksia.

Tervettä lonkkaa loitontaessa ja samanaikaisesti voimakkaasti kiertäessä lonkkamaljakon yläreuna osuu nivelnupin kaulaan ja aiheuttaa hankauksen. Toistuva hankaus vaurioittaa nivelpinnan reunaan ja aiheuttaa luun liikakasvua sekä lonkkamaljakon yläreunassa, että nivelnupin reunassa. Virhekuormituksen jatkuessa luun liikakasvu pahentaa hankausta ja kiihdyttää liikakasvua. Luun hankaus aiheuttaa nivuskipua. Ahtaat lonkat ovat useimmiten oireettomia eivätkä oireettomina edellytä mitään hoitoa.

Virhekuormitus on yleistä tietyissä urheilulajeissa. Jääkiekkoilijoilla ja erityisesti jääkiekkomaalivahdeilla FAI-muutokset ovat tavallisia jo teini-iässä. Perhostorjunta aiheuttaa nivelpintojen hankausta ja altistaa FAI-muutoksille. Ahtaan lonkan tärkein hoito on sen ehkäisy: yksipuolisesta monipuoliseen harjoitteluun ja tiettyjen liikkeiden välttäminen kasvun aikana.

Ahtaan lonkan muutokset kehittyvät hitaasti. Ortopedin kliinisen tutkimuksen perusteella röntgenkuvaus alkuvaiheessa on aiheellinen. Magneettitutkimuksella muutoksista saadaan tarkempi käsitys ja samalla magneetti paljastaan lonkan nivelpinnalla tai lonkan tiivistysrenkaassa olevat muutokset. Hoito määräytyy hyvin yksilöllisesti.

Lievä FAI voi olla oireeton ja oireinen FAI voi tulla oireettomaksi, jos virhekuormitus saadaan korjattua. Urheilufysioterapiaan perehtyneen fysioterapeutin ohjaus taudin alkuvaiheessa on aiheellinen.

Leikkaushoitoa harkitaan, jos oireet, kliiniset löydökset ja kuvaustulokset ovat yhteydessä toisiinsa. Leikkauksessa luun liikakasvu höylätään pois.

Lonkkakivun pehmytkudosperäisen kivun on aiemmin arveltu johtuvan lonkan limapussin tulehduksesta. Magneettitutkimusten yleistyttyä käsitykset pehmytkudosperäisistä lonkkakivun syistä ovat kuitenkin muuttuneet. Aiemmin lonkan pehmytkudosperäisen kivun syynä pidettiin limapussin tulehdusta lonkan sivulla. Nykykäsityksen mukaan limapussin tulehdus on erittäin harvinainen ja kliinisen epäilyn takaa paljastuu tarkemmissa tutkimuksissa miltei aina jokin muu syy. Alkava nivelrikko ja lonkan loitontajalihasten sairaudet ovat tavallisia todellisia oireiden syitä.

Lonkkakivun syy täytyy tuntea, jotta hoito voisi osua kohdalleen. Lonkan loitontajalihasten sairauksia on opittu diagnosoimaan vasta magneettiaikakaudella. Magneettitutkimus paljastaa lonkan loitontajalihasten kiinnityskohdassa ison sarvennoisen tulehduksia, jotka nykykäsityksen mukaan ovat pehmytkudosperäisen kivun syynä lonkassa tavallisia. Ilman magneettitutkimusta loitontajalihasten muutoksia ei pystytä.

Loitontajalihaksissa on alkuvaiheessa tulehdusreaktio, joka osalla potilaista voi johtaa lihasten kiinnityskohdan osittaiseen tai täydelliseen repeämään. Loitontajalihasten muutosten hoito ei ole vielä vakiintunut. Leikkaushoidon tulokset tähän asti ovat olleet heikkoja ja loitontajalihasten ei-leikkauksellinen hoito on ensisijainen useimmilla potilailla.

Lonkan alueella tuntuva kipu voi johtua selästä. Välilevytyrä tai lannerangan ahtauma voivat aiheuttaa alaraajaan vain lonkan kipualueelle säteilevää kipu. Joskus potilaalla on sekä oireita aiheuttavia lonkkamuutoksia että selkämuutoksia. Selän kliininen arviointi ja tarvittaessa selkäkuvaus ovat aiheellisia ennen lonkan hoidon päättämistä.