Verenohennuslääkityksen suunnittelu, toteutus ja seuranta

Valtimotauti on yleinen kansansairaus ja eteisvärinä yleisin sydämen rytmihäiriö. Valtimotaudissa (aivoverenkiertohäiriöt, sepelvaltimotauti ja ääreisvaltimoiden sairaudet) määrätään usein veren hyytymiseen vaikuttavaa lääkkeitä jotka vaikuttavat verihiutaleiden toimintaan. Eteisvärinässä valtimotukosten estossa taas käytetään veren hyytymiseen vaikuttavaa lääkitystä, jota kutsutaan antikoagulaatioksi. Näiden lääkkeiden valinta potilaskohtasesti ja hoidon toteutus kuuluvat useimmiten kardiologeille ja sisätautilääkäreille.

Verenohennuslääkityksen suunnittelu ja seuranta

Sisätautilääkäri tai kardiologi määrittää sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksissa tarpeellisen verenohennuslääkityksen riippuen siitä, onko potilaalla esimerkiksi sydämen keinoläppä tai onko hänelle tehty sepelvaltimotoimenpide. Useimmiten nämä lääkkeet määrää toimenpiteen suorittanut lääkäri. Suositellaan kuitenkin, että näitä potilaita seurataan veren hyytymistaipumusta määrittävillä laboratoriokokeilla ja säännöllisin väliajoin tutkitaan potilas anemian eli verenvuodosta mahdollisesti aiheutuneen raudanpuutteen vuoksi.

Eteisvärinässä taas sisätautilääkäri tai kardiologi määrittää potilaan valtimotukosriskipisteet ja aloittaa tarvittaessa joko warfariinin (Marevan) tai uuden antikoagulantin valtimotukosten estoon. Päätös lääkityksen valinnasta tehdään yhdessä potilaan kanssa. Kun valtimotukoksia estävä lääke on aloitettu, seurataan potilasta säännöllisin väliajoin esimerkiksi puolivuosittain kysymyksenasettelulla, onko esiintynyt näkyvää verenvuotoa ja onko mahdollisesti kehittynyt anemiaa eli raudanpuutetta.