Sydämen rytmihäiriö

Lähestulkoon kaikilla ihmisillä on jossakin vaiheessa elämää oireisia rytmihäiriöitä. Useimmiten nämä ovat vaarattomia, mutta joskus ne ovat merkki sydänsairaudesta. Rytmihäiriöitä selvitellään kardiologin vastaanotolla. Rytmihäiriöide perustutkimuksia ovat leposydänkäyrä, rytmihäiriön aikainen sydänkäyrä, jos sellainen on käytettävissä sekä pitkäaikais-EKG eli Holternauhoitus. Sydämen rakenne voidaan selvittää sydämen kaikukuvauksella. Näiden tutkimusten tuloksista sekä potilaan kertomista oireista ja rytmihäiriön esiintymisestä voidaan päätellä, mikä rytmihäiriö on kyseessä ja miten siihen tulee suhtautua.

Rytmihäiriöt voidaan karkeasti jakaa eteis- ja kammioperäisiin. Tyypillinen eteisperäinen rytmihäiriö on eteisvärinä, jonka vaaratekijöitä ovat ikä ja esimerkiksi verenpaineauti. Eteisvärinä altistaa valtimotukoksille, pahimmassa tapauksessa aivoinfarktille. Eteisvärinädiagnoosi perustuu eteisvärinän aikaiseen sydänkäyrään.

Tarvittaessa kardiologi aloittaa verenohennuslääkityksen valtimotukoksen estämiseksi. Yleisin kammioperäinen rytmihäiriö on kammiolisälyöntisyys, joka on useimmiten vaaratonta, mutta joskus merkki sydänsairaudesta. Rytmihäiriöitä voidaan hoitaa lääkkeillä tai esimerkiksi katetriablaatiolla, jossa sydämen sisältä hoidetaan rytmihäiriön syitä käsittelemällä sydänlihasta.