Sidekalvotulehduksen hoito

Sidekalvo on silmän valkoisen osan päällä oleva kalvomainen rakenne joka jatkuu silmän pinnasta silmäluomen sisäpinnalle.  Tämän alueen tulehdusta kutsutaan sidekalvon tulehdukseksi eli toiselta nimeltään konjunktiviitiksi.  Sidekalvontulehdus voi parantua joskus ilman erityistä hoitoa mutta jos tilanne pitkittyy, on lääkärin tutkimus aiheellinen.

Sidekalvon tulehduksen voi aiheuttaa useat eri tekijät. Bakteeritulehdus on yleinen konjunktiviitin aiheuttaja etenkin ylähengitystieinfektioiden yhteydessä. Virukset ja sienet voivat myös aiheuttaa tulehduksen. Myös voimakasoireinen allergia voi johtaa konjunktiviittiin.

Sidekalvontulehduksen näkyvin oire on usein silmän punoitus. Silmässä voi myös tuntua roskan tunnetta tai kirvelyä. Jos silmästä erittyy samanaikaisesti rähmää, viittaa tämä usein bakteerin aiheuttamaan tulehdukseen. Jos silmä sen sijaan vetistää voimakkaasti ja samanaikaisesti ei ole rähmintää, voi kyseessä olla virustulehdus. Jos silmätulehduksen yhteydessä esiintyy kirvelyä virtsassa tai muita alapään vaivoja, voi syynä olla klamydia.

Hoito

Sidekalvontulehduksen hoitona käytetään usein ensivaiheessa bakteeritulehdukseen suunnattuja silmätippoja. Useinkaan alkuvaiheessa ei oteta rutiinisti bakteeri- ja virusnäytteitä vaan hoito aloitetaan kliinisen kuvan perusteella. Jos tauti pitkittyy, voidaan sidekalvolta ja tarvittaessa myös sarveiskalvon pinnasta ottaa näytteitä taudinaiheuttajan selvittämiseksi.

Lieväoireisen sidekalvontulehduksen tutkiminen ja hoidon tarpeen arviointi hoituvat usein yleislääkärin vastaanoton kautta. Pitkittyvissä ja hoitoon reagoimattomissa sidekalvontulehduksissa on silmälääkärin suorittama tutkimus usein aiheellinen. Terveystalon silmälääkärin vastaanottoja on maanlaajuisesti 15 paikkakunnalla.

Sidekalvontulehduksen hoitona käytetään usein ensivaiheessa bakteeritulehdukseen suunnattuja silmätippoja. Useinkaan alkuvaiheessa ei oteta rutiinisti bakteeri- ja virusnäytteitä vaan hoito aloitetaan kliinisen kuvan perusteella. Jos tauti pitkittyy, voidaan sidekalvolta ja tarvittaessa myös sarveiskalvon pinnasta ottaa näytteitä taudinaiheuttajan selvittämiseksi.

Lieväoireisen sidekalvontulehduksen tutkiminen ja hoidon tarpeen arviointi hoituvat usein yleislääkärin vastaanoton kautta. Pitkittyvissä ja hoitoon reagoimattomissa sidekalvontulehduksissa on silmälääkärin suorittama tutkimus usein aiheellinen. Terveystalon silmälääkärin vastaanottoja on maanlaajuisesti 15 paikkakunnalla.