Lapsen suoliston vaivojen hoito

Lapsilla vatsavaivat ovat yleisiä, mutta useimmiten vaarattomia. Suolioireita voi aiheuttaa mm. ummetus, ruokatorven takaisinvirtaus, tulehdukset, infektiot, laktoosi-intoleranssi sekä ruoka-allergia. Vatsakipua voi esiintyä muissakin kuin suolistoinfektioissa, kuten esim. virtsatietulehduksessa tai keuhkokuumeessa.

Äkilliseen ja voimakkaaseen vatsakipuun tulee aina suhtautua vakavasti ja ottaa herkästi yhteys lääkäriin. Toistuviin, lieviin vatsakipuihin voidaan suhtautua rauhallisemmin, mutta myös niiden selvittely lääkärissä on usein tarpeellista.

Lapsen vatsakipu

Kaikenikäisillä lapsilla voi esiintyä vatsakipua. Myös vatsakivun syyt ovat moninaiset. Vatsakipua selviteltäessä lääkärin vastaanotolla huomiota kiinnitetään muun muassa alle koottuihin asioihin.

Minkä ikäinen vatsakipuileva lapsi on?

Vatsakivuista osan syyt ovat sellaisia, että niitä voi esiintyä kaikenikäisillä lapsilla, esimerkkinä ummetus. Osa vatsakipujen syistä taas on selvästi yleisempiä, tai harvinaisempia, tietyn ikäisillä lapsilla. Esimerkiksi leikki- ja alakouluikäisillä ns. toiminnalliset vatsavaivat ovat yleisiä samoin kuin vatsakipu erilaisten tulehdustautien yhteydessä kun taas laktoosi-intoleranssi ei yleensä oireile alle 5-vuotiailla. Pikkuvauvoilla koliikkivaiva on yleistä. Toisaalta vastasyntyneisyyskaudella alkanut vaikea ummetus voi olla merkki suolen sairaudesta. Murrosikäisellä tytöllä vatsakivun taustalla voi olla kuukautiset.

Kuinka kauan lapsen vatsakipu on kestänyt?

Vatsakivun kesto voi vaihdella tunneista päiviin ja viikkoihin, joskus taustalla on ollut oireilua jo kuukausia tai vuosiakin. Lyhytkestoista vatsakipua voi esiintyä esimerkiksi tavallisten tulehdustautien yhteydessä, vatsataudissa, ilmavaivojen yhteydessä, joskus umpisuolen tulehdukseen liittyen. Pikkulapsen lyhytkestoinen, mutta kova, vatsakipu voi viitata suolen tuppeumaan. Pitkäaikaisempaa oireilua voi aiheuttaa esimerkiksi ummetus, jännitys, ruoka-aineallergiat ja keliakia tai muut harvinaisemmat suolistosairaudet.

Miten ja missä lapsen vatsakipu ilmenee ja kuinka voimakasta se on?

Kohtauksina ilmenevän voimakkaan vatsakivun taustalla on usein eri syykirjo kuin jatkuvan jomottavan vatsakivun takana. Vatsakivun voimakkuus voi myös vaihdella samalla lapsella. Lääkäri kyselee myös missä vatsakipu tuntuu: vain osassa vatsaa, koko vatsalla, tai vaihtaako kipu paikkaa. Tärkeää on myös selvittää mihin vuorokaudenaikaan kipua esiintyy ja liittyykö se syömiseen tai syömättömyyteen. Mitkä asiat helpottavat, tai pahentavat, vatsakipua?

Liittyykö lapsen vatsakipuun muita oireita tai löydöksiä?

Suuri osa lasten vatsakivuista on vaarattomia ja ne menevät tavallisesti itsestään ohi. Osa lasten vatsakivuista liittyy epäsuotuisiin ruokailutottumuksiin. Vatsakipu voi kuitenkin olla merkki myös lapsen sairaudesta ja sen vuoksi äkillisissä, voimakkaissa kiputiloissa sekä toisaalta pitkittyneissä vatsakivuissa lapsi tulee viedä lääkärin arvioon. Esimerkiksi seuraavat vatsakivun ohella esiintyvät oireet tai löydökset voivat viitata taustalla olevaan sairauteen:

  • muutokset lapsen painossa tai kasvussa
  • huonontunut ruokahalu
  • pahoinvointi, oksentelu
  • muuttuneet ulosteet ja/tai ulostustiheys (ripuli, ulosteiden väri, verisyys tai limaisuus)
  • virtsaoireet
  • yleistynyt väsymys ja voimattomuus, kalpeus
  • lämpöily tai kuumeilu
  • ihottuma

Kirjoittaja: LT Tiina Asikainen, lastentautien erikoislääkäri

Lisää aiheesta:

  • infektiot
  • ummetus
  • keliakia
  • vastasyntyneisyyskauden tavallisimmat vaivat
  • milloin lapsi pitäisi viedä lääkäriin?
  • ruoka-aineallergiat
Ripuli ja oksentelu (vatsatauti)

Vatsataudin tyypillisimmät oireet ovat äkillisesti alkanut oksentelu ja/tai vesiripuli sekä vatsakrampit. Lapsella voi olla myös kuumetta ja joissain tapauksissa taudin alkuvaiheessa nuhaa ja kolotuksia.

Vatsataudin aiheuttajat lapsilla

Vatsataudit ovat tavallisia lastentauteja. Suomessa vatsataudin yleisiä aiheuttajia ovat virukset:

  • rotavirus, kuitenkin rotavirusrokotteen sisällyttäminen kansalliseen rokoteohjelmaan on vähentänyt ja lieventänyt pikkulasten kevättalviaikaisia rotavirusepidemioita
  • adenovirusta esiintyy talven lisäksi muinakin vuodenaikoina
  • kalikivirukset (norovirus)

Eräiden muidenkin virustautien yhteydessä (esimerkiksi hengitystieinfektiot) voi esiintyä oksentelua ja löysiä ulosteita, mutta oireet ovat lyhytkestoisemmat ja lievemmät kuin varsinaisissa vatsataudeissa. Bakteeriaiheuttajat, esimerkiksi salmonella- tai kampylobakteeri, ovat Suomessa harvinaisia, mutta lapsi on voinut sairastua ulkomaanmatkalla.

Miten vatsatauti tarttuu ja kauanko se kestää?

Vatsatautia aiheuttavat virukset tarttuvat herkästi käsien välityksellä, pisara- ja eritekontaktina. Aika tartunnasta oireiden alkuun on yleensä lyhyt, vajaasta vuorokaudesta muutamaan päivään, joskus jopa viikko.
Virusperäisen vatsataudin kesto on yleensä n. 2-6 vrk, mutta se voi olla pitempikin. Aiemmin esimerkiksi rotavirusripuli saattoi kestää kaksikin viikkoa.

Ripuloivan ja oksentelevan lapsen hoito

  • Tärkeintä on hyvä nesteytys. Vahvoja mehuja ja hedelmäsoseita kannattaa laimentaa ja runsassokerisia virvoitusjuomia välttää (ne saattavat pahentaa nestehukkaa).
  • Runsaasti ripuloivalle lapselle kannattaa aloittaa ns. ripulijuoma, jota saa reseptittä apteekeista. Näiden käytössä tulee noudattaa pakkauksen ja lääkärin ohjeita. Omavalmisteisia ripulijuomia ei suositella annettavaksi lapsille.
  • Paljon oksentavalle lapselle kannattaa antaa juomaa pieninä määrinä, esim. lusikalla, 5-10 min välein.
  • Rintaruokintaa jatketaan.
  • Lapselle voi antaa sellaista ruokaa ja juomaa (kts. myös yllä) mitä hän suostuu ottamaan. Tärkkelyspitoinen ruoka (esimerkiksi peruna, murot, puuro, voileipä- tai suolakeksit) imeytyvät helposti.
  • Tukihoitona voi käyttää apteekista reseptittä saatavia maitohappobakteeri- tai hiivapohjaisia probiootteja

Milloin ripuloiva ja oksenteleva lapsi pitäisi viedä lääkäriin?

  • herkästi, jos lapsi on alle 6-12 kk ikäinen
  • lapsi väsähtää ja ei jaksa leikkiä, on vaikeasti heräteltävissä
  • lapsen paino laskee
  • lapsen virtsaaminen vähenee
  • oksentelu ja/tai ripulointi on hyvin runsasta tai kestää >3-4 vrk
  • kotinesteytys ei yrityksistä huolimatta onnistu, esim. lapsi oksentaa kaiken
  • ripuloivalla lapsella on korkea kuume (>39C)
  • ripulissa on verta

Voiko vatsatautiin sairastumista ehkäistä?

Kaikkein tärkein ehkäisykeino on huolellinen käsien pesu ja käsidesin käyttö. Muita tartunnanlähteitä ovat ripulista likaantuneet vaatteet ja lakanat, ne kannattaa pestä kuumassa vedessä samoin kuin huolehtia wc:n pintojen puhtaudesta. Lapsi voi mennä päivähoitoon kun oksentelu on loppu ja ulosteet normaalistuneet.

Kirjoittaja: LT Tiina Asikainen, lastentautien erikoislääkäri, neonatologi

Lisää aiheesta:

  • lapsen vatsakivut
  • influenssa
  • milloin lapsi pitäisi viedä lääkäriin
Pitkittynyt ripuli, löysät ulosteet

Vastasyntyneen lapsen suolisto on vielä osin kehittymätön. Suoliston bakteeritasapainon saavuttamiseen voi kulua yli vuosi. Ruoansulatuskanavan toimintaan vaikuttavat sekä ulkoiset että sisäiset tekijät. Ravinnon proteiinien, kuitujen, rasvojen ja muiden aineiden pitoisuudet vaikuttavat suolen vilkkauteen, ulosteen koostumukseen ja lapsen vointiin. Suolen toiminnan ominaislaatu riippuu myös perimästä. Jotkut suvut ovat ”teräsvatsaisia”, toisilla on herkästi ärtyvä ruuansulatuskanava. Löysä uloste ei sinällään ole sairauden merkki. Jos lapsella ei ole kipua, hän kasvaa hyvin ja ruokahalu on normaali, yleensä ei ole syytä huoleen.

Pitkään jatkuneiden vatsavaivojen syitä voivat olla muuan muassa maitosokerin imeytymishäiriö (laktoosi-intoleranssi), ummetus (koska välillä voi esiintyä myös ripulimaista ohivuotoa), toistuvat antibioottihoidot, keliakia, tulehdukselliset suolistosairaudet (chronin tauti tai koliitti), erilaisia suoliston imeytymishäiriöt tai yksipuolinen ruokavalio.

Lääkärin on syytä hakeutua, jos lapsella on voimakkaat vatsakivut, pitkään jatkunut ripuli, veriuloste, kasvun taittumista, oksentelua, yleisvoinnin laskua tai kuumeilua.

Kirjoittaja: LT Péter Csonka, lastentautien erikoislääkäri

Lasten gastroesofageaalinen refluksi, GER, Ruokatorven takaisinvirtaus

Normaalin ruokatorven takaisinvirtauksen eli fysiologisen refluksin määritelmä: mahansisällön virtaus ruokatorveen, lapsi voi ja kasvaa hyvin, ei komplikaatioita.

Patologisen ruokatorven takaisinvirtauksen, eli refluksitauti: refluksi runsasta, usein, aiheuttaa oireita, kasvun hidastuminen.

Oireet

  • Vauvoilla pulauttelu, oksentelu, yölevottomuus, itkuisuus. Ruuasta kieltäytyminen vaikka on nälkä. Selän kaarelle veto. Yskiminen, hengityskatkokset.
  • Isoilla lapsilla närästys, happaman mahansisällön nousu suuhun, oksentelu, rintalastan takainen kipu, toistuvat mahakivut, ruokahaluttomuus, nielemisvaikeus, raudanpuuteanemia, hengitystieoireet, toistuvat keuhkokuumeet tai keuhkoputkien tulehdukset

Tutkimukset

  • Ruokatorven pH:n tai pH:n ja impedanssin (< 1-vuotiaille) pitkäaikaisrekisteröinti. Rekisteröintiä diagnoosin varmistamiseksi ei tarvita jos lapsi pulauttelee/oksentelee paljon.
  • Ruokatorven tähystys ja koepalojen tutkimus jos ei pysty tauottamaan lääkitystä, oireilu jatkuu happosalpaajahoidosta huolimatta, epäily ruokatorven tulehduksesta (esofagiitista).
  • Ruokatorven manometria jos happosalpaaja ei auta ja tähystystutkimuksen löydös on normaali.

Hoito

  • Suurin osa voidaan hoitaa ilman leikkaushoitoa.
  • Hoidon tavoitteena on pitää refluksi ja sen komplikaatiot kurissa kunnes ruokatorven alimman sulkijalihaksen toiminta on kypsynyt lapsen kasvun myötä.
  • Asentohoito: vähintään 45 asteen kohoasento ruuan jälkeen 30 min, sängyn päätypuolen kohotus 15 asteen kulmaan.
  • Ravinto: Maidon sakeuttajat, kiinteiden ruokien aikaistaminen, pienet ruokamäärät usein, lihavuuden hoito, vähennä limsat, yösyöminen, rasvaiset ruuat, suklaa, kahvi, voimakkaat mausteet.
  • Tarvittaessa ummetuksen hoito.

Lääkehoito

  • Alginaatti (Gaviscon): estää läikkymistä, n. 30 min aterian jälkeen, edellyttää myös asentohoitoa.
  • Suolahapon eritystä estävät H2-salpaajat (ranitidiini): vähentävät mahanesteen happamuutta.
  • Protonipumpun estäjät (lansopratsoli, omepratsoli, pantopratsoli).
  • Motiliteettilääkkeet (Motilium, erityislupavalmiste) vain lastengastroenterologin konsultaation perusteella. Ekg (QTc-aika) ennen aloitusta ja 2 viikon käytön jälkeen.

Kirurgisen hoidon aiheet

  • Ruokatorvikurouma (yleensä taustalla ruokatorven rakennepoikkeavuus), vaikea haavainen tai verta vuotava ruokatorvitulehdus, Barretin ruokatorvi, konservatiivisen hoidon tehottomuus.

Lähteet

  • Lindahl H. Lasten gastroesofageaalinen refluksi. Kirjassa: Gastroenterologia ja hepatologia 2013, Kustannus Oy Duodecim.
  • Vandenplas Y et al. Pediatric gastroesofageal reflux clinical practice guidelines: Joint recommendations of the North American Society for Pediatric Gastroenterology, Hepatology, and Nutrition (NASPGHAN) and the European Society for Pediatric Gastroenterology, Hepatology, and Nutrition (ESPGHAN). J Petriatr Gastroenterol Nutr 2009;49:498-547.

Kirjoittaja: dos. Taina Arvola, lastentautien erikoislääkäri, lasten suolistolääkäri

Lasten tyrät

Tyrä on lapsilla lähes aina synnynnäinen. Tyräleikkaukset ovat pääsääntöisesti päiväkirurgisia toimenpiteitä, ja leikkauksen jälkeen tyrän uusiutuminen on erittäin harvinaista. Kaikki tyrät eivät vaadi leikkaushoitoa.

Nivustyrä on lasten yleisin tyrä, mutta pojilla sitä esiintyy noin kuusi kertaa useammin kuin tytöillä. Nivustyrä voi aiheuttaa kipuoireita ja kuroutumisriski on suurimmillaan alle vuoden ikäisillä lapsilla. Nivustyrä voi näkyä ja tuntua kivuttomana kohoumana nivustaipeessa. Usein vastaanotolla tyrää ei näy tai tunnu, mutta luotettava vanhemman kertomus ajoittain näkyvästä kohoumasta tyrälle tyypillisessä paikassa vahvistaa tyrädiagnoosin. Lapsen nivustyrä vaatii aina leikkaushoitoa.

Vesityrä, hydroseele on vain pojilla ilmenevä tyrä, jossa avoimeen tuppilisäkkeeseen kertyy vatsaontelosta nestettä nivuskanavaan tai aina kivekseen asti. Suurin osa vesityrästä paranee ensimmäisten ikävuosien aikana itsestään. Vesityrän oireena on nivustaipeessa tai kivespussissa oleva pullistuma, joka voi vaihdella kooltaan. Tutkimushetkellä vesityrä on käytännössä aina havaittavissa. Päiväkirurgisessa leikkauksessa avoin tuppilisäke suljetaan nivustaipeeseen tehdystä viillosta ja vesityrän sisältö tyhjennetään.

Napatyräa esiintyy noin 10 %:lla vastasyntyneistä. Valtaosa paranee itsestään muutaman vuoden sisällä. Napatyrä näkyy navassa olevana pullistumana ja navan pohjassa voi tuntea tyrän aukkon. Pullistuma vaihtelee kooltaan lapsen itkiessä ja ponnistellessa, mutta tyrä ei yleensä aiheuta itkuisuutta tai oireita. Napatyrän kuroutumisriski on äärimmäisen pieni. Leikkausaiheita ovat kuroutumisoireet tai kosmeettisesti häiritsevä napatyrä yli 4-vuotiaalla lapsella.

Paraumbilikaalinen tyrä on samankaltainen kuin napatyräkin, mutta tyrän aukko ei ole navan pohjassa vaan sen yläreunassa. Löydöksenä on navan yläreunassa sijaitseva patti, joka voi vaihdella hiukan kooltaan. Tämä tyrätyyppi vaan vaatii aina leikkauksen. Tyrä korjataan päiväkirurgisessa toimenpiteessä.

Epigastrinen tyrä sijaitsee suorien vatsalihasten välisen lihaskalvon aukossa. Tyrä näkyy tai tuntuu pienenä pullistumana jossakin kohtaa navan ja rintalastan välillä keskilinjassa. Tavallisesti epigastrinen tyrä on oireeton, mutta voi myös ajoittaista kipua. Kipeät tai häiritsevän näköiset tyrät voidaan korjata kirurgisesti.

Lähde: Lääkärin käsikirja, Duodecim

Veriuloste (melena) lapsella

Mikäli ulosteen päällä näkyy veriviiruja muuten oireettomalla lapsella, tavallisin syy on peräaukon haavauma. Lapsilla veriulosteet eivät yleensä ole merkki peräpukamista. Kuumeiseen ripulitautiin voi liittyä veriulosteita, jolloin kyse on tavallisimmin bakteeriperäisestä suolistotulehduksesta.

Mikäli lapselle ilmenee punatäpläistä ihottumaa, vatsakipuja ja veriulosteita, kyseessä voi olla Henoch–Schönleinin tauti. Pitkittynyt ripuli, kuumeilu, vatsakivut, väsymys, anemia ja veriulosteet voivat olla seurausta myös pitkäaikaisesta tulehduksellisesta suolistosairaudesta (haavainen paksusuolen tulehdus tai Chronin tauti). Suolen rakenteellinen limakalvopoikkeama voi ilmetä veriulosteina, mutta tällöin ei yleensä nähdä kirjasta verta, vaan uloste on musta.

Veriulosteiden ilmaantuminen edellyttää yhteydenottoa lääkäriin. Peräaukon haavaumien aiheuttamat verenvuoto hoituu yleensä hyvin ulosteiden löysentämisellä. Mahdolliset tutkimukset määräytyvät tilannekohtaisesti.

Lähde: Lääkärin käsikirja Duodecim

Lapsen ummetus

Lapsilla ummetus on hyvin yleinen vaiva ja se on valitettavan usein huonosti hoidettu. Monien lasten vatsavaivojen taustalta löytyy ummetus. Ummetuksen oireet ovat kova uloste, työläs, kivulias ulostaminen. Ummetusta voi olla myös, vaikka ulosteet eivät olisikaan kovia. Usein esiintyy myös panttaamista, tuhrimista, pahoinvointia, ruokahalun huononemista, vatsakipua tai vatsan turpoamista. Toisinaan voi ilmaantua myös kastelua ja virtsatieinfektioita.

Syyt

Lääkärin tehtävänä on selvittää, onko ummetuksen taustalla jokin sairaus vai onko kyseessä niin sanottu toiminnallinen vaiva. Useimmiten (yli 90% tapauksista) ummetuksen taustalta ei löydy varsinaista sairautta. Myötävaikuttavat tekijöiden tunnistaminen on tärkeä. Nämä ovat muuan muassa kipu tai kiire ulostaessa, ulostamisesta kieltäytyminen päivähoidossa tai koulussa, vaipoista vieroitus ja elämäntilanteen muuttuminen.

Hoito

  • Säännöllinen istuminen potalla/pöntöllä (saa lukea/katsella lehtiä/kirjoja) 15 min. joka päivä samaan aikaan ruuan jälkeen. Tämän jälkeen saa nousta vaikka uloste ei olisi tullutkaan, ja tietysti aiemminkin jos on ulostanut.
  • Ulostamisen huomioiminen tai palkitseminen on tärkeä
  • Liikunta, hyvä juominen, maidon rajoittaminen max 6-8 dl:aan/vrk.
  • Peräaukon manipulaatio on lopettava (esim. kuumemittarilla auttaminen pahentaa tilannetta).

Lääkehoito:

  • Makrogoli (Movicol, Movicol junior, Pegorion)
  • Laktuloosi (Duphalac, Levolac, Laxorin)
  • Tarvittaessa lääkärin määräyksestä natriumpikosulfaatti (Laxoberon)
  • Peräruiskeita käytetään vain hankalassa ummetuksessa

Säännöllinen hoito on tärkeä

Ulostuslääkkeitä tulisi käyttää päivittäin. Lääkeannoksia voi nostaa tai laskea vasteen mukaan. Ummetuksen hoidossa tavoitellaan sitä, että uloste on aina pehmeää, tulee vähintään joka toinen päivä ja ulostaminen on kivuton. Pitkään kestänyt ummetus voi vaatia lääkehoitoa kaksinkertaisen ajan ummetuksen kestoon nähden. Vaikeassa ummetuksessa on usein myös tuhrimista. Hankalissa tilanteissa psykologin apuakin saatetaan tarvita. Ummetuksen hoito epäonnistuu jos lääkettä ei käytetä, annos on liian pieni tai lääkitys lopetetaan liian aikaisin.

Lähde: dos. Taina Arvola, lastentautien erikoislääkäri, lasten suolistolääkäri