Lasten infektiot ja tartuntataudit

Infektiot ovat lasten suurin sairausryhmä ja ylivoimaisesti tärkein syy päivähoidosta ja koulusta poissaoloihin. Lasten infektioiden kirjo on hyvin laaja, perusterveiden lasten flunssasta vakaviin sairauksiin.


Yleisimpiä lasten infektioita ovat erilaiset hengitystieinfektiot (keuhkokuume, ahtauttava keuhkoputkentulehdus ja kurkunpäätulehdus), rokot ja ripulitaudit. Monet lasten infektiot voidaan hoitaa polikliinisesti. Useat perinteiset kulkutaudit sekä lasten vakavat infektiot ovat maastamme rokotusten myötä olennaisesti vähentyneet tai kokonaan hävinneet. Rokotukset ovat tehokkain ja turvallisin tapa taata suomalaislasten terveys ja niiden käyttö tulee jatkossakin laajenemaan.

Palvelut

Angiina ja peppuangiina

Angiinan aiheuttaja on Streptococcus pyogenes eli streptokokki A on beetahemolyyttinen grampositiivinen kokkibakteeri. Pyogenes viittaa bakteerin kykyyn tuottaa märkää eli aiheuttaa märkiviä infektioita. Streptokokki A -bakteeria on nielussa tai iholla 10–20 %:lla lapsista ja 5 %:lla aikuisista. Streptokokki leviää nielusta tai nenästä pisaratartuntana ja ihoinfektioista tai käsien välityksellä kosketustartuntana lähikontakteille.

Tavallisin streptokokki A -bakteerin aiheuttama infektio on kuumeinen nielutulehdus (angiina). Muita yleisiä infektioita ovat tulirokko, märkärupi (impetigo), pienten lasten vaippa-alueen ihotulehdus (perianaalidermatiitti, ns. "peppuangiina") ja ruusu (erysipelas). Streptokokki A -infektion harvinaisena jälkitautina voi ilmaantua reumakuume, reaktiivinen niveltulehdus tai munuaistulehdus.

Miten streptokokki-infektio todetaan?

Streptokokki A -infektio todetaan nielunäytteestä antigeenipikatestillä tai viljelyllä. Kuumeisen nieluinfektion yhteydessä negatiivinen antigeenipikatesti varmistetaan nieluviljelyllä 3–15-vuotiailla. Jos lapsella on peräaukon ympärillä tarkkarajainen punotus (perianaalidermatiitti), streptokokkinäyte otetaan punottavalta alueelta.

Miten streptokokki-infektion hoidetaan?

Streptokokki A -infektio hoidetaan aina antibiootilla. Pienialaista märkärupea voidaan hoitaa paikallisantibiootilla. Muutoin käytetään suun kautta otettavaa antibioottia. Nielutulehduksen, "peppuangiinan" ja tulirokon hoito kestää 10 vuorokautta.

Miten streptokokki A -tartunta ehkäistään?

Steptokokkitartuntaa voi ehkäistä hyvällä käsihygienialla. Kädet pestään vedellä ja saippualla WC:ssa käynnin, vaipan vaihdon, niistämisen ja yskimisen jälkeen ja ennen ruokailua tai ruoan laittoa.

Streptokokki A -infektioon sairastuneen tulee olla pois päiväkodista, koulusta tai työpaikalta kunnes on kulunut 24 tuntia tehokkaan antibioottihoidon aloituksesta. Jos märkärupea hoidetaan paikallisantibiootilla, on syytä pysytellä kotona pidempään, 48 tuntia. Joissain tilanteissa (päiväkotiepidemiat, lapsivuodekuume) saatetaan myös oireettomalle lähikontaktille antaa antibioottikuuri.

Vakavaan streptokokki A -yleisinfektioon sairastuneen perheenjäsenten ja muiden lähikontaktien on syytä noudattaa hyvää käsihygieniaa ja hakeutua lääkärin arvioon, jos heille ilmaantuu kurkkukipua, ihoinfektio tai kuumetta seuraavan kuukauden aikana.

Viitteet: THL ja LT Péter Csonka, lastentautien erikoislääkäri

Flunssa

Nuhaflunssa on lasten yleisin akuutti, eli lyhytkestoinen, sairaus. Aiheuttajia on yli 200 eri virusta. Tarvittaessa taudin aiheuttajaa voidaan etsiä mm. viljelyllä, antigeeniosoituksella tai vasta-aineita tutkimalla. Jokaista flunssan aiheuttajaa ei kuitenkaan ole tarvetta selvittää laboratoriotutkimuksella.

Osa viruksista kiertää keskuudessamme ympäri vuoden, osalla on jaksoittaisia esiintymishuippuja. Virukset tarttuvat herkästi ja ne leviävät tehokkaasti isoissa ihmisryhmissä (koulut, päiväkoti, urheilutapahtumat, jne.). Parhaiten flunssa tarttuu räkäisten käsien kautta. Syljen välityksellä hengitystievirukset tarttuvat kohtalaisen huonosti. Virusten eritys alkaa usein jo ennen selviä oireita ja nenä erittää virusta jopa kolmen viikon ajan. Käsien pesu ja pintojen puhdistaminen ovatkin tehokkaimpia keinoja estää tartuntaa.

Flunssan oireet

Flunssan oireet alkavat hyvin nopeasti, jopa 16 tunnin sisällä tartunnasta. Yleisimmät oireet ovat nuha, tukkoisuus, kurkkukipu ja kuume.

Yskä

Yskän jatkuttua 4-6 viikkoa tutkimusten tarpeellisuus riippuu muista samanaikaisista oireista. Useimmiten akuuttiin infektioon liittyvä yskä on kiusallisuudestaan huolimatta hyvänlaatuinen oire, joka häviää yleensä itsestään ilman mitään hoitoa tai tutkimuksia. Kun yskä on jatkunut yli 6 viikkoa, puhutaan kroonisesta yskästä, ja silloin syy on pyrittävä selvittämään. Useat yskänlääkkeet vaikuttavat keskushermostoon ja voivat aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä, aistiharhoja ja jopa tajunnan häiriöitä. Yskänlääkkeiden tehoa ei ole missään kliinisessä tutkimuksessa voitu osoittaa eikä yskänlääkkeitä suositella lasten hoidossa.

Kuinka kauan flunssa kestää?

Virusperäinen ylähengitystieinfektio ei ole kolmen päivän tauti. Flunssan oireet kestävät keskimäärin 7-14 vuorokautta.

Nuhan oireenmukainen hoito

Pikkulapsille nenän kautta hengittämistä voidaan helpottaa keittosuolatipoilla ja nenäimureilla. Nuhan eritystä vähentäviä nenän lääkesumutteita ei suositella alle 1-vuotiaille, eikä myöskään pitkäkestoiseen käyttöön. Osa nenäsumutteista sopii vai yli 10-vuotiaille. Antibioottihoito ei nopeuta virusinfektiosta paranemista.

Flunssan komplikaatiot, liitännäissairaudet

Virusinfektioon voi liittyä myös bakteeri-infektiota, kuten esimerkiksi silmä- ja korvatulehdusta tai keuhkokuumetta. Erityisesti imeväis- ja leikki-ikäisillä voi esiintyä myös hengityksen rohinaa, vinkunaa tai hengitysvaikeutta.

On syytä hakeutua lääkäriin, jos

  • lapsen yleistila on alentunut
  • lapsella on korkea kuume
  • lapsen hengitys on ponnistava, pinnallinen, vinkuva

Kirjoittaja: LT Péter Csonka, lastentautien erikoislääkäri, lastenallergologi

Lisää aiheesta:

Influenssa

Influenssaepidemiat esiintyvät Suomessa yleensä joulukuun ja huhtikuun välisenä aikana. Influenssaan sairastuvuus on selvästi suurin lapsilla. Virustyypistä ja epidemian laajuudesta riippumatta, keskimäärin 20-30 % lapsista sairastuu. Vanhuksilla ja pienillä lapsilla sekä tiettyjä pitkäaikaissairauksia sairastavilla influenssa saattaa johtaa vakavaiin jälkitauteihin.

Influenssa tarttuu sekä hengitysilman välityksellä että kosketuksen kautta. Itämisaika on 1-7 vuorokautta, yleisimmin 2-3 päivää. Viruksen eritys voi alkaa jo pari päivää ennen näkyviä oireita. Influenssavirukset jaetaan A-, B- ja C-tyyppeihin.

Influenssan oireet

Oireet vaihtelevat täysin oireettomasta infektiosta jopa kuolemaan johtavaan monielinvaurioon. Voimakkaimmat oireet kestävät noin viikon. Kuumeen lisäksi voi esiintyä muuan muassa päänsärkyä, lihassärkyä ja yskää. Lapsilla yleisin lisätauti on äkillinen välikorvatulehdus (lähes 40 %:lle alle 3-vuotiaista). Yleisimmät sairaalaan joutumisen syyt lapsilla ovat keuhkokuume ja huono yleiskunto.

Influenssan hoito

Hoito on pääasiassa oireenmukainen. Asetyylisalisyylihappoa ei tule käyttää influenssassa etenkään lapsilla Reye'n oireyhtymän vaaran vuoksi. Jos lapsella on korkea kuume, tauti pitkittyy tai yleisvointi huononee, on syytä hakeutua lääkäriin.

Miten influenssan tarttuminen ehkäistään?

Tartuntoja ehkäistään influenssarokotuksella. Koska rokotteen koostumus vaihtelee vuosittain, sitä tulisi antaa joka syksy. Lapset, jotka rokotetaan influenssaa vastaan ensimmäistä kertaa, tarvitsevat kahta rokotusannosta noin kuukauden välein. Pistettävän rokotuksen lisäksi, 2-18 -vuotiaille on tarjolla myös nenäsumutteena annosteltava influenssarokote.

Kirjoittaja: LT Péter Csonka, lastentautien erikoislääkäri

Kihomadot, täit

Kihomadot

Kihomato (Enterobius vermicularis) on 3-13 mm pituinen, vaalea ja sukkulamainen loinen, joka asuu umpisuolen alueella. Naarasmadot vaeltavat öiseen aikaan peräaukon tuntumaan munimaan. Kihomato häädetään itsehoitolääkkeellä (Pyrvin®) tai reseptivalmisteella (Vermox®) kahden viikon välein toistettuna. Hoito on syytä antaa samanaikaisesti koko perheelle, myös oireettomille.

Hyvä käsihygienia WC-käynnin jälkeen on tärkeä. Lasten kynnet leikataan lyhyiksi, jottei kohomadon munia jäisi kynsien alle. Hoitoannoksen ottamisen jälkeisenä päivänä pestään kaikki vuodevaatteet, yöpuvut ja unilelu ja imuroidaan huoneet. Patjoista ja peitteistä munat saa tuhottua kuumakäsittelyllä saunassa tai talvella kunnon pakkasessa, mikäli tekstiilit kestävät käsittelyn. Jos päiväkotiryhmässä todetaan kihomatoja vähintään kolmasosalla lapsista, kannattaa koko ryhmä hoitaa. Vaikka madonmunat voivat säilyä ympäristössä useita viikkoja, uusia matotutkimuksia ei yleensä tehdä, ellei joku perheenjäsen saa uudelleen oireita. Kihomatoinfektio uusii herkästi.

Päätäit

Päätäitartunta aiheuttaa päänahan kutinaa ja ärsytystä. Päänahassa ja niskassa näkyy usein raapimajälkiä ja saivareita voi nähdä hiusten tyvessä. Täitä löytyy monesti korvien takaa ja niskakuopasta. Tartunnan saa suorasta kontaktista (vaatteet, pipot, kammat ja harjat). Täi kuoriutuu munasta viikossa, kehittyy aikuiseksi kahdessa viikossa ja aikuisen elinikä noin kuukausi. Täi säilyy elossa tekstiileissä noin kaksi vuorokautta ilman isäntää.

Kun lapsi saa päätäitartunnan, kaikille perheenjäsenille tehdään tarkastus. Hoitovoidetta saa apteekista ilman reseptiä. Hoito toistetaan valmisteesta riippumatta 7- 10 vuorokauden kuluttua.

Täitarkastuksia tehdään vähintään kerran viikossa usean viikon ajan. Hoitokertojen välisenä aikana täikampaamista kannattaakin jatkaa 2-3 vuorokauden välein vähintään kuukauden ajan. Lelut, käytössä olleet vaatteet, pehmeät esineet a vuodevaatteet pestään tai pidetään yli 80 asteisessa saunassa 1- 2 tuntia, yön yli pakkasessa tai ilmatiiviissä muovipussissa kaksi viikkoa.

Kirjoittaja: LT Péter Csonka, lastentautien erikoislääkäri

Kurkunpääntulehdus

Kurkunpääntulehduksen tyypillisin oire on normaalista yskästä poikkeava, oudon kuuloinen, haukkuva yskä, johon saattaa liittyä sisäänhengitysvaikeutta ja sisäänhengityksen vinkunaa. Laryngiittia esiintyy pojilla kaksi kertaa todennäköisemmin kuin tytöillä. Oireet alkavat usein hyvin nopeasti. Lapsi käy nukkumaan terveenä ja herää yöllä haukkuvaan yskään. Usein lapsella on myös kova kurkkukipu tai äänenkäheys.

Mikä aiheuttaa kurkunpääntulehdusta?

Kyseessä on aina virustauti.

Miksi lapsi "haukkuu"?

Virusinfektio aiheuttaa joillakin lapsilla kurkunpään ja henkitorven yläosan tulehtumisesta johtuen turvotuksen. Kurkunpään turvotus muuttaa äänen haukkuvaksi tai käheäksi ja hengitys saattaa olla normaalia raskaampaa.

Onko tilanne vaarallinen?

Sinänsä kumea yskä tai sisäänhengityksen vinkuva ääni ei ole vaarallista. Kurkunpääntulehdus vaatii hoitoa, jos lapsella on yskän lisäksi hengitysvaikeutta.

Hoito

Lasten kurkunpäätulehdus on itsestään paraneva tauti. Hoito on oireenmukaista ja perustuu turvotuksen vähentämiseen erilaisin konstein. Lapsen annetaan hengittää viileää ilmaa (ikkunat auki tai oleskellaan pihalla). Jos kotikonstit eivät auta, lääkäri antaa lääkehoitoa, yleensä suun kautta annettavaa kortisonia ja tarpeen mukaan hengitettävää adrenaliinia. Tutkimusten mukaan höyryhengityksestä ei ole hyötyä.

Kirjoittaja: LT Péter Csonka, lastentautien erikoislääkäri, lastenallergologi

Lisää aiheesta

Lapsen yskä

Lapsen yskä paranee useimmiten itsestään

Yskä on yleisimpiä flunssan oireita ja sellaisena tavallinen lastentauti. Useimmiten lääkkeitä ei tarvita, sillä ylähengitysteiden virusinfektioon liittyvä yskä paranee tavallisesti muutamassa viikossa itsestään. Flunssayskän hoitoon pätevät samat ohjeet kuin flunssaan yleensäkin: lepoa, rakkautta ja riittävästi lämmintä juotavaa.

Lapsille määrätyt yskänlääkkeet ovat tehottomia

Tutkimusten mukaan lasten yskään ei ole tehokasta lääkehoitoa. Monien yskänlääkkeiden sanotaan vähentävän liman eritystä, mutta ei kuitenkaan ole näyttöä siitä, että liman irtoaminen sinänsä vaikuttaisi flunssayskän loppumiseen. Lapsilla yskään määrättyjen lääkkeiden kanssa parempaan vaikutukseen päästään turvallisesti esimerkiksi lämpimällä hunajajuomalla. Jos yskä ei helpota kolmessa viikossa, tai siihen liittyy muita voimakkaita oireita - kuten esim. hengitysvaikeutta - on syytä hakeutua lääkäriin tarkempaa diagnoosia ja jatkohoitoa varten.

Kirjoittaja: LT Péter Csonka, lastentautien erikoislääkäri, lastenallergologi

Lisää aiheesta

Rokkotaudit

Lasten rokkotaudeista yleisimmät ovat vesirokko, vauvarokko, enterorokko, parvorokko ja tulirokko. Muihinkin virusinfektioihin voi liittyä monimuotoista ihottumaa. Virusinfektioihin liittyvät ihottumat paranevat useimmiten itsestään.

Vesirokko tarttuu lähes aina

Vesirokon itämisaika on kaksi - kolme viikkoa ja uusia kutisevia paukamia muodostuu noin neljän päivän ajan. Yleisoireet voivat olla hyvinkin voimakkaita (kutina, kuume, ruokahaluttomuus, päänsärky) ja tautiin voi liittyä myös keskushermosto-oireita. Vesirokkorokote antaa hyvän suojan vesirokolta ja sen liitännäissairauksilta.

Vauvarokko

Tämä pienten lasten herpes-6-viruksen aiheuttama tauti alkaa 2-4 vuorokautta kestävällä kuumeella, jonka jälkeen vartalolle ilmaantuu laaja-alainen pieninäppyinen punottava ihottuma. Vauvarokko paranee itsestään, mutta kuumeisessa vaiheessa lapsen oireet on vaikea erottaa bakteeri-infektiosta. Huonokuntoinen lapsi on syytä viedä lääkäriin diagnoosin varmistamiseksi.

Enterorokko

Maailmanlaajuisesti esiintyy valtava määrä erilaisia enteroviruksia ja ne ovatkin yleisimpiä ihmisille infektioita aiheuttavista viruksista. Enterovirus voi aiheuttaa monenlaisia oireita: rakkulamaista ihottumaa, nielutulehduksen, vatsakipua, aivokalvotulehdukseen tai jopa sydänlihastulehdukseen. Enterovirukset lisääntyvät pääasiassa suolistossa ja viruksia erittyy viikkokausia ulosteeseen. Tärkein tartuntareitti on ulosteesta käsiin, käsistä toisiin ihmisiin ja edelleen käsistä suuhun. Myös pisaratartunta hengitystie-eritteiden kautta on mahdollinen. Rokotetta ei vielä valitettavasti ole.

Parvorokko

Parvovirusinfektio alkaa yleensä voimakkaalla poskien punotuksella, jota seuraa muutamassa päivässä yleistyneempi punottava ihottuma, joka kestää noin viikon ajan.

Tulirokko on streptokokki-bakteerinin aiheuttama infektio Sen itämisaika on 1-5 vuorokautta. Oireena on kuume, päänsärky, nielukipu, punottava ja turpea kieli sekä laaja-alainen ihottuma. Tulirokko vaatii antibioottihoitoa.

Kirjoittaja: LT Péter Csonka, lastentautien erikoislääkäri

Silmätulehdus

Silmien punotus, rähmiminen, yhteen liimautuneet luomet aamulla, kutina, kirvely, rikan tunne silmässä. Silmät voivat tulehtua monesta syystä ja oireet riippuvat siitä, mikä silmän osa on tulehtunut.

Silmän ulointa osaa peittää kelmumainen sidekalvo. Sidekalvotulehdus voi johtua esimerkiksi bakteerin, viruksen tai sienen aiheuttamasta infektiosta. Kuivasilmäisyys ja allergiataipumus ovat myös silmätulehdukselle altistavia tekijöitä. Sidekalvotulehduksessa silmästä erittyy usein rähmää, silmä punoittaa ja kirvelee.

Sarveiskalvo on silmän uloin, läpinäkyvä osa. Sarveiskalvotulehdus on usein viruksen aiheuttama. Yleisiä sarveiskalvotulehduksia aiheuttavia viruksia ovat herpes- ja adenovirus. Sarveiskalvon virustulehdusten yhteydessä silmä on usein arka valolle ja silmästä vuotaa kirkasta eritettä.

Jos silmäluomi tulehtuu, se punottaa ja turpoaa herkästi. Luomitulehdukseen liittyvät usein atopia ja allergiataipumus. Näärännäppy on äkillinen, punottava ja kivulias silmäluomen talirauhasen tulehdus. Näärännäppyä voi seurata luomirakkula, eli luomirauhasen tulehdus.

Milloin pitää ottaa yhteyttä lääkäriin?

Ota yhteys lääkäriin, jos silmien punotus ja rähmiminen on voimakasta. Jos lapsella on myös kuumetta tai korvakipua, korvatulehduksen mahdollisuus on pidettävä mielessä. Lääkäriin on syytä ottaa yhteyttä, jos silmissä on kipua, näkö on alentunut, esiintyy voimakasta turvotusta, valonarkuutta tai mustuaiset ovat erikokoisia. Lääkäri määrää tarvittavan paikallishoidon ja päättää onko tarvetta jatkotutkimuksiin tai kontrolliin.

Kirjoittaja: LT Péter Csonka, lastentautien erikoislääkäri

Lasten virtsatieinfektiot

Virtsatietulehduksella tarkoitetaan yleensä tilannetta, jossa virtsarakkoon on päässyt taudinaiheuttamiskykyisiä bakteereita ja lisäksi lapsella on tulehdukseen sopivat oireet.

Virtsatietulehduksen syyt ja oireet

Leikki- ja kouluiässä virtsatietulehduksia esiintyy enemmän tytöillä kuin pojilla. Yleensä tulehduksen aiheuttaja on oman suoliston bakteeri. Virtsatietulehduksen oireita voivat olla mm.:

  • kirvely virtsatessa
  • tihentynyt virtsaamistarve
  • vatsakipu
  • oksentelu
  • kylki- tai selkäkipu
  • lämpöily

Esimerkiksi kirvely virtsatessa voi johtua myös muistakin syistä, eli pelkkä kirvely ei automaattisesti tarkoita sitä, että lapsella olisi virtsatietulehdus.

Miten lapsen virtsatietulehdus diagnosoidaan

Lasten virtsatietulehdukset todetaan tutkimalla mahdollisimman puhtaasti otettu virtsanäyte. Pienillä lapsilla tarvitaan useimmiten 2 virtsanäytettä oikean tuloksen varmistamiseksi. Näin vältytään turhilta antibioottihoidoilta ja jatkotutkimuksilta. Vaippaikäisiltä lapsilta näyte voidaan ottaa pissatyynyn tai pissapussin avulla. Joskus lääkäri tekee rakkopunktion, jolloin virtsarakosta otetaan virtsaa steriilillä neulalla.

Miten lapsen virtsatietulehdus hoidetaan

Jos virtsanäytteestä löytyy valkosolujen lisäksi taudinaiheuttamiskykyisiä bakteereita, on diagnoosi varma ja antibioottihoito aloitetaan. Jos tulehdus pääsee etenemään munuaistasolle, on lapsi usein korkeakuumeinen ja sairaan oloinen. Näissä tapauksissa hoito aloitetaan yleensä sairaalassa. Pienten lasten kohdalla, ja toistuvissa tulehduksissa, lääkäri arvioi hoitosuositusten perusteella tarvitaanko tulehduksen akuuttihoidon lisäksi muita jatkotutkimuksia, kuten esimerkiksi virtsateiden ultraäänitutkimusta mahdollisten rakennepoikkeamien havaitsemiseksi. Jos rakennepoikkeamaa epäillään, voidaan tehdä virtsateiden varjoainekuvaus.

Voiko lapsen virtsatietulehdusta ehkäistä?

Lääketiede ei tunne keinoja, joiden avulla lasten virtsatietulehdukset voitaisiin kokonaan ehkäistä, mutta seuraavat asiat huomioimalla voidaan tulehdukseen sairastumisen riskiä vähentää:

  • säännöllinen pissalla käynti
  • virtsarakon kokonaan tyhjentäminen, eli lapsi ei lopeta virtsaamista kesken
  • ummetuksen hoito
  • tavallinen vaippahygienia (pissa- tai kakkavaipan poisvaihto)

Kirjoittaja: LT Tiina Asikainen, lastentautien erikoislääkäri, neonatologi

Lisää aiheesta:

Välikorvatulehdus

Kahden vuoden ikään mennessä n. 70% lapsista on sairastanut vähintään yhden välikorvatulehduksen. Kansankielessä korvatulehduksella tarkoitetaan useimmiten välikorvan tulehdusta, mutta korvakäytäväkin voi tulehtua.

Äkillisen välikorvatulehduksen diagnoosi on tehtävä tarkasti. Tulehduksen merkkinä tärykalvo on punottava, pullottava, samea ja välikorvassa on eritettä. Lisäksi lapsella on äkillisen infektion oireita, kuten nuhaa, yskää tai kuumetta. Pelkkä tärykalvon punotus ei ole riittävä löydös. Niin sanotut oireettomat välikorvatulehdukset eivät vaadi antibioottihoitoa.

Välikorvassa oleva eritä aiheuttaa kuulon alentumista ja sen takia eritteen häviämistä on syytä varmistaa noin kuukauden kuluttua tulehduksen toteamisesta. Liimakorvasta puhutaan, jos välikorvassa on paksua eritettä yli kahden kuukauden ajan, tärykalvo on paksuuntunut ja jäykkä. Liimakorva vaatii hoitoa.

Lue lisää lapsen korvatulehduksesta >>

Kirjoittaja: LT Péter Csonka, lastentautien erikoislääkäri

Lue lisää Lastenlääkäri-chatista