Lapsen astma ja allergia

Lasten allergiset sairaudet eroavat aikuisten allergisista sairauksista monessa suhteessa. Esimerkiksi lapsilla alkuun ruoka-allergiat voivat aiheuttaa voimakkaita oireita, mutta monet näistä joko väistyvät tai lievittyvät merkittävästi ennen kouluikää. Aikuisten ruoka-aineallergioista suurin osa on lieviä, ja oireet liittyvät ristireagointiin siitepölyjen kanssa. Vain harvalla aikuisella oireet ovat vaikeita, mutta silloin ne ovat useimmiten pysyviä. Myös astman taustalla olevat mekanismit toimivat eri tavoin eri ikäkausina.

Palvelut

Lapsen allergisen nuhan hoidossa siedätyshoidolla saadaan oireita lievitettyä tehokkaasti ja pitkäkestoisesti. Siitepölyallergiassa siedätyshoitoa voidaan antaa joko pistoksina tai kielen alle annosteltuna (koivu, timotei). Siedätyshoitoa suositellaan myös vaikean pistosreaktion saaneille (voidaan antaa ampiais- tai mehiläisallergiaan). Eläinallergiassa sidetäyshoitoa annetaan harkinnanvaraisesti, mikäli lapsi saa oireita myös epäsuorasta eläinkontaktista (koira, kissa, hevonen).

Lapsen astma

Lasten astmaa epäiltäessä diagnoosi pyritään aina varmistamaan keuhkofunktiotutkimuksella. Optimaalisella lääkityksellä pyritään oireettomuuteen ja normaaliin keuhkojen toimintaan. Systemaattinen oireseuranta ja säännölliset kontrollit ovat tärkeitä lapsen astman hyvässä hoidossa. Perusteelliset selvitykset, tutkimukset ja hoito-ohjeet ovat suositeltavia sekä lievissä että vaikeissa oireissa. Näin vältytään odottamattomilta reaktioilta, turhilta peloilta ja rajoituksilta. Tavoitteena on tunnistaa allergiset sairaudet ja hoitaa oireita mahdollisimman tehokkaasti, jotta lapsi ja koko perhe voisivat elää normaalia, hyvää arkea.

Mitä on atopia?

Atopialla tarkoitetaan periytyvää taipumusta reagoida herkästi erilaisiin ärsykkeisiin. Atopiassa keho mm. kehittää ns. IgE-luokan vasta-aineita ympäristön allergeeneja (valkuaisaineita) kohtaan. Atooppisiin sairauksiin luokitellaan useimmiten seuraavat: allerginen nuha, siitepölyallergia, astma, atooppinen ihottuma eli ekseema. Atopia ja allergia eivät tarkoita täysin samaa asiaa. Kaikilla astmaa tai atooppista ihottumaa sairastaville ei välttämättä ole allergisia; eivätkä kaikki, joilla on kohonneita IgE-vasta-ainetasoja, välttämättä saa allergisia oireita.

Kirjoittaja: LT Péter Csonka, lastentautien erikoislääkäri, lastenallergologi

Atooppinen ihottuma (ekseema) – Haastava hoidettava

Noin 15–20 % suomalaisista sairastaa atooppista ihottumaa eli ekseemaa. Ihottuman esiintyvyys on Suomessa samaa luokkaa kuin esimerkiksi Englannissa. Vähiten ekseemaa esiintyy Aasiassa ja Intiassa (alle yksi prosenttia väestöstä), eniten Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa (25–30 % väestöstä). Ihottuma alkaa useimmiten jo ennen teini-ikää.

Atooppisen ihottuman syyt

Atooppisen ihottuman taustalla on perimän, ympäristön, ihon läpäisyesteen puutteellisen toiminnan ja immunologisten reaktioiden yhdessä aikaansaama tulehdus, josta seuraa ihon kuivuminen, punotus ja kutina.

Osalla potilaista ekseema saattaa liittyä poikkeavuuteen orvaskeden filaggriini-proteiinia koodaavassa geenissä. Tämä johtaa filaggriinin toiminnan heikentymiseen, orvaskeden ja ihon kuivumiseen ja ihon puolustusmekanismien aktivoitumiseen. Seurauksena on dermatiitti, ihon tulehdus. Filaggriinin toiminnan häiriö ei kuitenkaan selitä yksin atooppisen ekseeman syntyä.
Toisen teorian mukaan perinnöllinen tekijä ilmenisi tulehdussoluissa, jotka aiheuttaisivat atooppisen tulehduksen. Tätä tekijää ei kuitenkaan ole pystytty paikallistamaan.

Ekseeman ulkonäöstä ei voi päätellä, johtuuko ihottuma allergiasta tai onko potilas ylipäätään herkistynyt jollekin allergeenille. Toisaalta, atooppinen ihottuma on riskitekijä allergioille ja astmalle, mutta kaikille ei suinkaan kehity näitä sairauksia. Jos alle yksivuotiaan ihottuma on vaikea, on syytä selvittää, onko lapsella myös ruoka-aineallergiaa.

Oireet

Atooppisessa ihottumassa on välillä parempia, välillä huonompia jaksoja. Useimmiten ihottuman tila on ennalta arvaamaton, mikä tekeekin hoidosta erityisen haastavaa. Pahenemisvaiheessa ihon tulehdus voimistuu, ihottuma-alueet alkavat punottaa ja kutista. Pahenemisvaihe voi ilmaantua hyvinkin yllättäen ja nopeasti. Jos tulehduksen annetaan jatkua ilman hoitoa, iho kärsii, paksuuntuu ja jäkälöityy.

Hoito

Ihottumassa on käynnissä useita itseään voimistavia mekanismeja. Kutina johtaa raapimiseen, minkä seurauksena iho rikkoutuu herkästi ja tulehdus pahenee. Ihon rikkoutuminen altistaa myös bakteeri-infektioille. Tulehduksen paheneminen lisää kutinaa ja raapimista, mikä pahentaa tilannetta entisestään.

Atooppisen ihon hoito on oireenmukaista. Ylläpitohoidon tavoitteena on pitää iho hyvässä kunnossa. Hoitoa pitää tehostaa heti, kun ihottuma alkaa pahentua. Atooppisen ihottuman tärkein hoito on kortikosteroidivoide, jonka vahvuus riippuu ihottuman vaikeudesta ja potilaan iästä. Kortikosteroidi lievittää tehokkaasti ihon tulehdusta ja siten kaikkia ekseeman oireita. Perusvoiteet pitävät ihon kosteana ja mukavan tuntuisena. Keskirasvaiset voiteet ovat hyvä valinta atooppisen ihottuman päivittäiseen hoitoon.

Atooppisen ihottuman hoidon epäonnistumisen syyt

Atooppisen ihon hoidon suurin haaste on säännöllisten rasvausten sovittaminen kiireiseen arkeen. Ongelmia aiheuttaa usein se, ettei kortikosteroidivoiteita käytetä tarpeeksi usein eikä riittäviä määriä. Joskus hoito epäonnistuu potilaan kortisonipelon vuoksi: lääkevoidetta vain sipaistaan iholle, jolloin ihottumaa ylläpitävä tulehdus jää hoitamatta. Liian lyhyt hoitojakso ei ehdi rauhoittaa atooppista tulehdusta ja ihottuma pahenee nopeasti uudestaan. Atooppisen ihon hoitoon riittävät useimmiten I. ja II. luokan kortikosteroidivoiteet. Jos kortikoidivoiteiden käytön aloittamisen kanssa viivytellään, tulehduksen vaimentaminen vaatii vielä voimakkaampia lääkevoiteita sekä pidempiä hoitojaksoja. Lääkäri määrää sopivan tehokkaan lääkevoiteen ja hoitojaksotuksen. Atooppinen ihottuma pysyy hyvin hallinnassa aktiivisella hoidolla ja säännöllisellä seurannalla.

Kirjoittaja: LT Péter Csonka, lastentautien erikoislääkäri, lastenallergologi

Allerginen nuha

Allergisesta nuhasta kärsii Suomessa noin 25 % koko väestöstä. Siitepölyallergiaa on 20 %:lla ja eläinallergiaa esiintyy 15 %:lla väestöstä. Siitepölyallergia voi alkaa jo noin 2-vuotiaana ja ympärivuotiset allergeenit - kuten eläinten hilse - voivat aiheuttaa oireita vielä nuorempana.

Oireet

Eläinallergian epäily herää, jos eläimen läheisyydessä alkaa aivastuttaa, silmät vuotavat, punottavat tai kutisevat. Allergeenia on eniten eläinten eritteissä ja hilseessä. Eläimen nuolaisu voi esimerkiksi aiheuttaa nokkosihottuman. Jos keväisin esiintyy jatkuvaa nuhaa ja silmien punotusta ilman muita flunssaan viittaavia oireita, lapsella voi olla siitepölyallergia. Erityisesti, jos oireet ovat voimakkaat ja nuhaan liittyy myös yskää tai hengitysvaikeutta on syytä hakeutua lääkäriin allergian varmistamiseksi ja tehokkaan oirelääkityksen aloittamiseksi.

Hoito

Allergista nuhaa hoidetaan useimmiten antihistamiinilla, mutta se ei ole aina riittävän tehokasta pitämään oireet kurissa. Nenäoireita lääkitään kortisonia sisältävillä nenäsumutteilla ja silmäoireisiin käytetään silmätippoja. Astmaan viittaavat oireet on otettava vakavasti.

Siedätyshoidolla allergisen nuhan oireet lievittyvät tehokkaasti ja pitkäkestoisesti.

Kirjoittaja: LT Péter Csonka, lastentautien erikoislääkäri, lastenallergologi

Astma lapsella

Astma on krooninen keuhkoputkien tulehdussairaus, jossa keuhkoputkiin kertyy limaa ja niiden ympärillä olevat sileät lihakset supistuvat herkästi aiheuttaen hengitysteiden ahtautumista ja hengitysvaikeutta. Diagnoosi perustuu oireiden lisäksi siihen, että keuhkofunktiotutkimuksessa havaitaan keuhkoputkien supistumiseen viittaavia muutoksia, jotka ovat kumottavissa keuhkoputkia avaavilla lääkkeillä. Lapsilla astma on monimuotoisempi kuin aikuisten sairaus ja siinä on ikäkausittaisia erityispiirteitä.

Hengenahdistus on astman selkein oire. Silti se voi lievänä jäädä vanhemmilta huomaamatta. Lapsi ei myöskään itse välttämättä tunnista hengenahdistusta tai osaa kertoa miltä tuntuu. Kaikilla lapsilla ei ole varsinaisia astmakohtauksia, vaan suurimmalla osalla astman oireet ovat lieviä. Astmalle tyypillinen yskä on pitkäkestoinen (ainakin neljä viikko) ja siihen liittyy usein myös limaisuutta.

Astman diagnoosin tekeminen vaatii perusteellista selvitystä. Lapsen aiemmat oireet, lääkärin havainnot, keuhkofunktiotutkimukset ja vaste lääkehoidolle muodostavat kokonaiskuvan. Lääkäri arvioi lapsen myös perinnöllistä astmariskiä ja selvittää, onko lapsella muita atooppisia sairauksia kuten atooppista ihottumaa tai allergioita.

Astman hyvään hoitoon kuuluvat säännöllisen lääkityksen lisäksi lääkärikontrollit ja aktiivinen oireiden seuranta myös pitkällä aikavälillä esimerkiksi astmaoirepäiväkirjan muodossa.

Kirjoittaja: LT Péter Csonka, lastentautien erikoislääkäri, lastenallergologi

Eläinallergia

Suomessa noin 80 %:lla maatilalla asuvista ja 50 %:lla muualla asuvista lapsista on perheessään koira tai kissa. Noin 20 % suomalaisista koululaisista on herkistynyt koiralle tai kissalle, mutta vain puolet heitä kertoo saavansa näistä oireita. Herkistyminen hevoselle, lehmälle ja jyrsijöille on tavallista. Myös kalat, kanit, linnut ja matelijat voivat aiheuttaa allergisia oireita. Eläinallergia syntyy IgE-välitteisestä herkistymisestä jonkin eläimen valkuaisaineelle. Eniten allergeeneja on eläinten hilseessä ja eritteissä, kuten syljessä ja virtsassa.

Tyypillisiä oireita eläinallergiassa ovat aivastelu, vetinen nuha, nenän tukkoisuus, yskä, silmien kutina, silmien punoitus tai turvotus. Eläimen nuolaistessa iho saattaa alkaa punoittaa ja kutista tai alueelle, joka oli syljen kanssa tekemisissä, voi nousta nokkospaukamia.

Jos altistuminen eläinallergeeneille on satunnaista, esimerkiksi kaverilla tai tuttavien luona, ja oireet lieviä, lapselle voi antaa antihistamiinia muutamia tunteja ennen kyläilyä. Mikäli altistuminen taas on päivittäistä tai lähes päivittäistä ja oireet ovat jatkuvia tai pahenevia, eläintä kannattaa välttää.

Jos henkilö saa voimakkaita oireita epäsuorastakin eläinkontaktista, kuten vaikka luokkatoverin vaatteissa olevista allergeeneista, voidaan harkita siedätyshoitoa. Tällä hetkellä Suomessa pistossiedätetään koiralle, kissalle ja hevoselle.

Kirjoittaja: LT Péter Csonka, lastentautien erikoislääkäri, lastenallergologi

Lapsen hengenahdistus

Lapsen hengitysvaikeudesta puhutaan, jos lapsen hengitys on normaalia raskaampi, pinnallisempi ja tiheämpi. On tärkeä huomioida lapsen yleisvointia ja arvioida näyttääkö hengitys normaalilta vai vaivalloiselta. Paras tapa arvioida tilanteen vakavuutta on laskea lapsen hengitystiheyttä.

Kyseessä on vaikea hengenahdistus, jos hengitystiheys on

alle 1-vuoden ikäisellä yli 50/min.
1-5 -vuotiaalla yli 40/min.
yli 5-vuotiaalla yli 30/min.

Näissä tilanteissa on hakeuduttava välittömästi lääkäriin.

Hengitysvaikeuteen liittyy usein myös hengitysteiden rohinaa, vinkunaa tai muita poikkeavia ääniä. Jos hengitys vinkuu sisäänhengittäessä, kyseessä voi olla mm. kurkunpääntulehdus (laryngiitti) tai vierasesine hengitysteissä. Uloshengityksen vinkunaa aiheuttavat mm. ahtauttava keuhkoputkentulehdus tai astma. Vaikka lapsen hengitys ei vinkuisikaan, voi hänellä silti olla hengitysvaikeutta. Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä herkemmin on hakeuduttava lääkäriin.

Kirjoittaja: LT Péter Csonka, lastentautien erikoislääkäri, lastenallergologi

Pistiäisallergia

Mistä tahansa hyönteisestä peräisin oleva valkuaisaine ötökän syljessä ja myrkyssä voi periaatteessa synnyttää allergisen reaktion. Voimakkaita reaktioita tai anafylaksiaa aiheuttavat lähinnä mehiläiset ja ampiaiset, onneksi nämäkin kuitenkin äärimmäisen harvoin. Itikanpuremat aiheuttavat lähinnä ihon ärsytysreaktioita.

Ampiaiset, mehiläiset ja kimalaiset

Pistiäisten myrkyssä on allergeeneja. Koko Suomen väestössä noin prosentilla on todettu yleisreaktio pistiäisten pistoon. Kuolemaan johtaneita reaktioita esiintyy alle yksi tapaus miljoonaa asukasta kohti. Allergisessa reaktiossa pistospaikan ympärille tai koko vartalolle voi ilmaantua nokkosihottumaa. Reaktion voimakkuutta ei voi ennustaa. Vaikka edellinen reaktio olisi ollut lievä, seuraava voi olla voimakas tai toisin päin. Jos pistos aiheutti allergisen reaktion, on tärkeää selvittää, mikä ötökkä sen aiheutti, koska pistiäisten allergeenit ovat erilaiset.

Siedätyshoito pistiäisten myrkyille

Vaikean pistosreaktion saaneille suositellaan siedätyshoitoa, jota voidaan antaa ampiais- tai mehiläisallergiaan. Yli 90 % ampiaismyrkylle ja jopa 90 % mehiläisen myrkylle allergisista saa siedätyshoidosta täyden suojan.

Kirjoittaja: LT Péter Csonka, lastentautien erikoislääkäri, lastenallergologi

Ruokayliherkkyys ja ruoka-allergia

Ruokayliherkkyydellä tarkoitetaan ruokien aiheuttamia oireita, joiden taustalla voi olla sekä IgE- että ei-IgE-välitteisiä mekanismeja. Ruoka-allergiaa esiintyy noin 6 %:lla suomalaisista lapsista. Keskeisimpiä varhaislapsuudessa oireita aiheuttavia ruoka-aineita ovat kananmuna, maito ja vehnä. Muita ruokayliherkkyyksiä, kuten allergiaa kalalle, äyriäisille ja pähkinöille, Suomessa esiintyy vain harvoin. Ruoka-aineet, jotka aiheuttavat äärimmäisen harvoin oireita ovat: lihat, kypsät juurekset, vihannekset, marjat ja hedelmät.

Ruoka-allergian oireet voivat ilmetä mm. iho- tai suolioireena, harvemmin voimakkaana yleistyvänä reaktiona. Välittömät oireet tulevat minuuteissa tai tunneissa; päivittäisessä käytössä voi ilmetä myös viivästyneitä oireita. Ruoka-allergiat noudattavat loogisia lainalaisuuksia: havaitut oireet häviävät tai merkittävästi vähenevät, kun epäiltyä ruoka-ainetta vältetään, ja samat oireet palaavat, kun ruoka otetaan uudelleen käyttöön. Annosriippuvuussuhde puolestaan tarkoittaa sitä, että mitä suuremman määrän syö ruoka-ainetta, jolle on allerginen, sitä voimakkaampia oireita ilmenee.

Erityisesti ruoka-allergiassa on tärkeä muistaa, että positiivinen löydös allergeenispesifi-IgE-vasta-ainetutkimuksessa tai prick-testissä ei aina tarkoita sitä, että lapsella on kyseisestä ruoasta oireita. Toisaalta vaikka prick-testi olisi negatiivinen, osalla lapsista on silti allergisia oireita. Tästä syystä ruoka-allergiassa laboratoriokokeet ovat vain suuntaa antavia. Lopullinen ruoka-allergiadiagnoosi on aina varmistettava lääkärin valvonnassa ruoka-aineen välttämisaltistuskokeella.