Lapsen univaikeuksien hoito

Lasten yleisimmät unihäiriöt ovat nukahtamisvaikeudet, yöheräily ja liian varhainen herääminen. Varhainen syiden selvitys ja hoito on tärkeä. Lääkäriin on syytä ottaa yhteys, jos aiemmin hyvin nukkunut lapsi alkaa heräillä tiheästi, on kivuliaan oloinen tai jos lapsi kuorsaa jatkuvasti ja on päivisin väsynyt. Toistuva yöheräily on pitkän päälle raskasta  ja perhe voi tarvita myös psykologista tukea.

Univaikeudet

Riittävä uni on välttämätöntä lapsen normaalille kasvulle ja kehitykselle sekä hyvinvoinnille. Paitsi unen määrässä, ongelmia voi olla myös sen laadussa. Lasten unihäiriöt ovat yksi lapsiperheitä eniten kuormittavia ongelmia. Niissäkin tilanteissa, joissa lapsi itse saa riittävästi unta, hänen univaikeutensa voivat johtaa vanhempien unenpuutteeseen.

Tavallisimpia uniongelmia ovat yöheräily ja nukkumaan rauhoittumisen ja nukahtamisen hankaluudet. Leikki-iästä lähtien myös painajaiset ja yölliset kauhukohtaukset voivat aiheuttaa heräilyä. Joskus uniongelmien syy on ilmeinen, kuten liian pitkät päiväunet, nukkumapaikan levottomuus, sairauden oireet, päivärytmin epäsäännöllisyys, liiallinen median käyttö illalla tms. Yksi tavallisimpia uniongelmien syistä imeväisiässä on uniassosiaatio-ongelma, jossa lapsi tottuu nukahtamaan vanhemman tuudittelun tms. avulla. Tällöin lapsi ei yöllä herätessään osaa rauhoittua nukkumaan ilman vanhemman apua.

Uniongelmien ratkaisemiseksi apua ja neuvoja kannattaa erityisesti hankalissa tilanteissa pyytää neuvolasta. Tilanteen läpikäyminen terveydenhoitajan kanssa auttaa löytämään univaikeuksien syitä, ja ohjeet ja seuranta tukevat perhettä väsymyksen keskellä.

Olennaista tilanteen parantamiseksi ovat säännöllinen vuorokausirytmi ja iltarutiinit, riittävät virikkeet ja aktiviteetit päivällä, rauhallinen nukkumisympäristö ja järjestelmällisyys sekä kärsivällisyys lapsen nukkumisen parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden toteuttamisessa. Erilaisia unikoulumenetelmiä voi hyödyntää tarvittaessa. Ongelmien ehkäisemiseksi jo pienet imeväiset kannattaa toteuttaa nukahtamaan ilman vanhempien läsnäoloa ja erilaisia temppuja. Käytännössä nukkumaan rauhoittumassa oleva lapsi laitetaan nukahtamaan omaan sänkyynsä ja rauhoitellaan häntä vain tarpeen mukaan.

Kirjoittaja: LT Jarmo Salo, lastentautien erikoislääkäri