Lasten kasvu, kehitys ja aineenvaihdunta

Jokainen uusi vaihe lapsen kasvussa ja kehityksessä on ilon ja ihmetyksen aihe vanhemmille. Kasvutien varrella vanhemmille voi herätä kysymyksiä tai huolia lapsen yleisestä terveydestä ja voinnista. Asiantuntijamme auttavat lasta ja perhettä jokaisessa ikävaiheessa.


Palvelut

Kalsium ja D-vitamiini lapsen ravitsemuksessa

Riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti kasvuiässä takaa luuston ja hampaiden hyvän kasvun ja kehityksen. Lisäksi kalsium säätelee muun muassa sydämen ja hermoston toimintaa sekä veren hyytymistä. D-vitamiini edistää kalsiumin normaalia imeytymistä ja sen hyödyntämistä.

D-vitamiinin parhaita lähteitä ovat vitaminoidut nestemäiset maitotuotteet ja rasvalevitteet sekä kala. Kalaa suositellaan syötäväksi 2–3 kertaa viikossa. Varsinkaan lapsilla Suomessa auringosta ja ravinnosta saatava D-vitamiini ei aina riitä tyydyttämään elimistön D-vitamiinin tarvetta. Nykyään D-vitamiinivalmistetta suositellaankin annettavaksi ympäri vuoden kahden viikon ikäisestä 2-vuotiaaksi 10 µg/vrk ja 2–18-vuotiaille 7,5 µg/vrk.

Kalsiumin saanti täyttyy D-vitamiinia helpommin monipuolisesta ruokavaliosta. Parhaita kalsiumin lähteitä ovat maitotuotteet, joiden kalsium imeytyy erityisen hyvin. Kalsiumia on myös muun muassa pähkinöissä, seesaminsiemenissä, kaalissa, appelsiinissa, soijapavuissa ja kirjolohessa. Kasvikset sisältävät yhdisteitä, jotka heikentävät kalsiumia imeytymästä, esimerkkinä pinaatissa oleva oksalaatti.

Imeväisiässä äidinmaito tai äidinmaidonkorvike turvaa kalsiumin saannin. Leikki-ikäisellä saantisuositus (600 mg/vrk) täyttyy nauttimalla vähintään puoli litraa maitovalmisteita ja syömällä monipuolisesti. Kasvun myötä kalsiumin tarve suurenee ja suurimmillaan se on 10–17-vuotiailla, jolloin päivittäinen tarve täyttyy esimerkiksi käyttämällä 6 dl maitotuotteita ja 2-4 juustoviipaletta. Jos maitotuotteita ei käytä ollenkaan tai käyttö on epäsäännöllistä, on monipuolisen ruokavalion lisäksi hyvä juoda kalsiumilla täydennettyjä juomia kuten soija- tai kauramaitoa tai käyttää kalsiumtabletteja.

Lapsen taitojen ja puheen kehitys

Jokainen lapsi on oma erityinen yksilönsä. Samanikäiset terveet lapset voivat olla eri kehityksen osa-alueiden suhteen hyvin eri vaiheessa. Sisarusten ja ystävien lasten kehitystä ei suoraan voi verrata toisiinsa. Lapsen kehitystä seuratessa huomioidaan aina liikunnallinen (motorinen) kehitys, hienomotorinen (kädenkäytön kehitys) kehitys, sosiaalinen kehitys ja kielellinen kehitys.

Vastasyntyneellä vauvalla on monia nk. primaariheijasteita, kuten imemisrefleksi, kävelyrefleksi ja moro-heijaste (kädet lentävät sivuille). Nämä häviävät neljään kuukauteen mennessä. Alle kuukauden ikäinen vauva ei juuri ympäristöönsä ota kontaktia, mutta jo 4-6 viikon iässä tulee ensimmäinen tarkoitettu hymy, kontaktihymy. Vuorovaikutus lisääntyy nopeasti ja kuvaan tulevat mukaan vastavuoroiset leikkituokiot, jotka vahvistavat äidin/isän ja lapsen vuorovaikutusta.

Noin 3-6 kuukauden iässä lapsi alkaa kääntyä selältä mahalle ja mahalta selälle lattialla ollessaan. Samoihin aikoihin hän alkaa tarttua esineisiin ja löytää esim. omat varpaansa. Seuraavaksi lapsi alkaa ryömiä, sitten kontata ja kohta nousta tukea vasten pystyyn ja kävellä ensin tukea pitkin ja sitten itsenäisesti. Jotkut lapset eivät koskaan konttaa, vaan nousevat suoraan ryömimisvaiheesta pystyyn. Sanotaankin, että on monta tietä Roomaan: kävelyn voi saavuttaa ryömimisen, konttaamisen, peppukiitämisen tai karhunkävelyn kautta, normaaliin kehitykseen mahtuu erilaisia variaatioita. Itsenäinen istumaan nousu on yllättävän vaativa toiminto ja se tulee usein yli 9 kk ikäisenä. N. 10 kk iässä tulee nk. pinsettiote, lapsi tarttuu pieniin esineisiin peukalo-etusormi-otteella.

Noin puolet lapsista kävelee itsenäisesti askeleita 1-vuotissyntymäpäivänään, mutta kävelyn oppimista voi odotella aina puoleentoista vuoteen asti, jos muuten asiat ovat kunnossa. Kävelyn oppimisen jälkeen lapsi oppii juoksemaan ja kiipeilytaidot ja tasapaino kehittyvät nopeasti. Kaksi-vuotias pystyy jo potkaisemaan palloa kaatumatta.

Ensimmäinen vuosi on puheen opettelun suhteen lisääntyvää vastavuoroista jokeltelua ja tavujen matkimisen aloittamista. Puheen ymmärrys lisääntyy nopeasti ja alle vuoden ikäinen reagoi omaan nimeensä ja ymmärtää paljon puhetta ja noudattaa arkisia sanallisia kehotuksia (”mennään syömään, tule tänne”). On tärkeää, että lapsi kuulee hyvin ja kuulo-ongelmaiset tulisikin ohjata nopeasti hoitoon. Yleensä ensimmäiset sanat tulevat viimeistään 2-2,5 ikävuoteen mennessä ja siitä eteenpäin tulee lausetasoista puhetta nopeaan tahtiin ja sanavarasto karttuu.

Jos joku kehityksen osa-alue huolestuttaa, voi varata missä iässä tahansa ajan lastenneurologille kehitysarvioon. Tyypillisiä tilanteita ovat viivästyneet kehityksen virstanpylväät (esim. kääntymisen, pystyyn nousun tai kävelyn viivästyminen), lapsen velttous tai jäykkyys, epäily kontaktihäiriöstä (viivästynyt kontaktihymy tai vähäinen kontaktinotto), viivästynyt puheenkehitys tai viivästyneet kädenkäytön taidot tai lapsen kehitys tuntuu pysähtyneen tai jopa taantuneen. Joskus lapset varvistavat kävelemään opeteltaessa tai sen jälkeenkin. Jos lapsen saa ohjattua kävelemään myös koko jalkapohjalla, tilannetta voi seurata ja pitää huolta tukevapohjaisista jalkineista. Jos varvistus on jatkuvaa, normaalia kävelyä ei ole välillä tai jalat ovat jäykät, on syytä käydä lääkärin vastaanotolla.

Äiti ja isä ovat lapsensa arjen parhaita asiantuntijoita ja heidän mahdollinen huolensa lapsen kehityksestä on otettava vakavasti ja asia selvitettävä. Usein voidaan varmistua seurannassa siitä, että kyseessä on kehityksen normaali variantti, joskus tarvitaan esim. fysioterapiaa, puheterapiaa, toimintaterapiaa ja psykologin tutkimuksia. Joskus tehdään lähete erikoissairaanhoitoon vaikeiden kehitysongelmien diagnostiikkaa ja kuntoutusta varten.

Kirjoittaja: Satu Kivitie-Kallio, lastentautien ja lastenneurologian erikoislääkäri, Dosentti, LKT, psykoterapeutti

Lisää aiheesta:

Lapsen ravitsemus

Imeväisikäisen ravitsemus

Imeväisikäisen pääravintoa ensimmäisen puolen vuoden aikana on äidinmaito tai äidinmaidonkorvike. D-vitamiinitippoja suositellaan annettavaksi kaikille vauvoille kahden viikon kuluttua syntymästä. Kiinteiden ruokien maistelu aloitetaan lapsen tarpeiden, kasvun ja valmiuksien mukaan viimeistään puolen vuoden iästä alkaen.

Ensimmäiseksi maistellaan soseina kasviksia, marjoja ja hedelmiä, jonka jälkeen laajennetaan lihaan, kanaan, kalaan, kananmunaan ja viljoihin. Jos lisäruokaa annetaan neljän kuukauden ikäiselle, suositellaan alkuun sileitä soseita. Kun lapselle tulee hampaita, ruokaa karkeutetaan vähitellen. Lapselle, joka osaa istua tukevasti, voi tarjota myös sormiruokaa eli ruokaa, johon lapsen on helppo tarttua ja viedä suuhun. Sormiruokana voi tarjota esimerkiksi marjoja, hedelmäpaloja tai höyrytettyjä tai uunissa paahdettuja kasvistikkuja. Sormiruokailun perusteisiin kannattaa tutustua, aiheesta löytyy hyvin kirjallisuutta ja useita internetsivustoja.

Kun lapsi alkaa syödä kiinteitä ruokia, totutellaan vähitellen säännölliseen ateriarytmiin ja annoskoot kasvavat pikkuhiljaa. Suosituksena on, että imetystä tai korvikkeen antamista muun ruuan ohella jatketaan vähintään yhden vuoden ikään saakka. Vuoden ikäisenä lapsi voi siirtyä syömään samaa ruokaa kuin muu perhe.

Imeväisten ruoassa on hyvä välttää sokerin, suolan ja voimakkaiden mausteiden käyttöä. Lisäksi alle 1-vuotiaan ruokavaliossa vältetään muun muassa hunajaa, raparperia, maksaa, pähkinöitä, manteleita, siemeniä ituja sekä runsaasti nitraattia sisältäviä ruokia kuten pinaattia ja punajuurta sekä huonosti sulavia sieniä, kuivattuja herneitä ja papuja.

Leikki-ikäisen ravitsemus

Leikki-ikäinen lapsi tarvitsee päivän aikana tasaisesti ruokaa, sillä pieneen vatsaan mahtuu vähän ruokaa kerralla. Säännöllisellä ateriarytmillä vältetään nälästä johtuvat kiukkukohtaukset ja vireystaso pysyy tasaisena. Myös ylimääräiset napostelut on helpompi jättää väliin, kun lapsi syö lounaan ja päivällisen lisäksi aamu-, väli- ja iltapalan.

Lautasmalli auttaa terveellisen lounaan ja päivällisen kokoamisessa. Puolet lautasesta täytetään kasviksilla, neljäsosa perunalla, riisillä tai pastalla ja toinen neljännes liha-, kala-, kana- tai palkokasvisruoalla. Ruokajuomaksi valitaan rasvatonta maitoa tai piimää. Hyvään aamu-, väli- ja iltapalaan kuuluvat aina kasvikset, hedelmät tai marjat. Niiden lisäksi tarvitaan jaksamista ylläpitävää energiaa esimerkiksi vähärasvaisista ja -sokerisista jogurteista, viileistä ja rahkoista sekä kuitupitoisista leivistä, puuroista, muroista ja mysleistä.

Aikuinen vastaa leikki-ikäisen lapsen ruokailusta ja päättää mitä on tarjolla ja milloin syödään. Lapsen on hyvä puolestaan antaa päättää mitä ja kuinka paljon syö, sillä lapsella on luontainen kyky säädellä ruoan tarvettaan. Yhteisellä aterialla rento ja myönteinen ilmapiiri on kullanarvoista, mutta joskus hyvin vaikeata ylläpitää esimerkiksi lapsen kiukutellessa tai nirsoillessa. Lapsen kasvu tai ravitsemustila ei ole vaarassa, vaikka yksittäiset ateriat jäisivätkin välillä niukoiksi ja yksipuolisiksi. On tärkeää tarjota uusia makuja ja ruokia, vaikkeivät ne ensimmäisillä kerroilla maistuisivatkaan. Uuteen makuun tottumiseen voidaan tarvita jopa 10–15 maistamiskertaa. Lapsen kannattaa antaa vaikuttaa valintoihinsa terveellisen ruokailun puitteissa, esimerkiksi kaupassa lapsen voi valita minkä uuden kasviksen tai hedelmän syömistä lähtee opettelemaan. Nirsoilevaa lasta on hyvä ottaa mukaan ruoanlaittoon ja antaa hänelle päätösvaltaa ja pieniä tehtäviä, sillä omatekemä ruoka maistuu lapselle usein paremmin. Terveellisyyden lisäksi lapsuudessa voidaan omaksua syömistapoihin myös joustavuutta ja rentoutta, lapsi seuraa kuinka aikuinen reagoi ja käyttäytyy erilaisissa ruokailutilanteissa. Kun arkiruoka perustuu terveellisiin valintoihin, voi välillä nauttia hyvillä mielin vaikkapa sokerisista herkuista. Tiukat kiellot edistävät harvoin joustavaa suhtautumista syömiseen ja ruokaan.

Kouluikäisen lapsen ravitsemus

Monipuolinen, säännöllinen ateriointi luo hyvää perustaa kouluikäisen lapsen hyvinvointiin ja kasvuun. Syömällä säännöllisesti koululainen jaksaa paremmin ja ylimääräiset napostelut on helpompi jättää väliin. Kouluikäisellä lapsella alkaa olla omia menoja ja harrastuksia ja hän voi vaikuttaa entistä enemmän ruokavalintoihinsa. Kavereiden merkitys lisääntyy, mikä saattaa myös ohjata ruokavalintoja ja tuoda uusia haasteita syömisen suhteen. Erityisesti koululaisen terveellisen ruokavalion koostamiseen tarvitaan suunnitelmallisuutta ja ennakointia.

Kotona on tärkeää ohjata lasta kohti terveellisiä valintoja ja luoda rentoa ilmapiiriä syömisen suhteen. Perheen yhteisesti suunniteltu ruokalista helpottaa arkea. Seuraavan päivän välipalan voi valmistaa osittain tai kokonaan jääkaappiin jo edellisenä iltana. Jääkaapissa odottava mieluinen välipala houkuttelee tulemaan kotiin välipalalle sen sijaan, että menisi kauppaan hakemaan vaikka karkkia, limsaa tai perunalastuja. Hyviä välipaloja ovat esimerkiksi marjarahkat, smoothiet, tuorepuurot, hedelmäsalaatit, kasvistikut dippikastikkeella ja kasvispäällysteiset leivät.

Vielä yläkoululainenkin tarvitsee aikaa, jolloin saa hetkeksi vanhemman täyden huomion. Perheen yhteinen päivällinen tai iltapala on hyvä hetki vaihtaa päivän kuulumiset. Myös yhteiset kokkaushetket ovat loistavia tilaisuuksia olla lapsen kanssa ja antaa samalla hyvää mallia jatkoa varten

Vastasyntyneisyyskauden yleisimmät vaivat

Vastasyntyneisyyskaudella ymmärretään vauvan ensimmäistä elinkuukautta. Alla esitellään yleisimpiä vaivoja, sairauksia ja huolenaiheita, jotka tuovat vauvan vanhempineen lääkärin vastaanotolle.

Keltaisuus

Lievä keltaisuus on vaaratonta ja tavallista alle 1-2 vko iässä ja yleensä se johtuu vastasyntyneen elimistön kypsymättömyydestä. Merkittävästä kellastumisesta puhutaan silloin, kun vauva tarvitsee valohoitoa kellastumisen vuoksi. Sitä voidaan jossain määrin estää tarjoamalla vauvalle riittävästi maitoa. Varhainen, alle 1 vrk iässä tapahtuva kellastuminen tai yli 2 viikkoa jatkuva keltaisuus pitää selvittää lääkärin toimesta.

Poikkeava painonnousu

Poikkeava painonnousu voi tarkoittaa liian pientä tai suurta painonnousua. Sen taustalla voi olla monia eri syitä. Vauvan paino laskee jonkin verran syntymää seuraavina päivänä. Tämän jälkeen paino alkaa nousta ja lapsi kasvaa. Täysiaikaisena ja normaalipainoisena syntyneen vauvan painonnousu ensimmäisinä viikkoina on keskimäärin 200 g viikossa. Jos painonnousu on alhaista tai hyvin runsasta, on tilannetta hyvä arvioida neuvolassa tai lastenlääkärin kanssa, etenkin jos tilanteeseen liittyy muita oireita.

Itkuisuus, vatsavaivat

Pienen imeväisen vatsavaivat ovat tavallisia. Niin sanottu koliikkivaiva voi alkaa jo ensimmäisen ikäkuukauden aikana, tyypillisesti iltaitkuisuutena. Koliikki ei ole lapselle vaarallista ja vaiva menee itsestään ohi lähikuukausina. Koliikkilapsen ulosteet ovat normaaleja, eli keltaisia ja ryynimäisiä. Kotona vauvalle voi kokeilla suolistokaasun pintajännitystä vähentävää valmistetta, jota saa apteekista reseptittä. Vauvoilla vatsantoiminnan tiheys voi normaalistikin vaihdella suuresti, mutta vastasyntyneisyyskaudella alkanut hankala ummetus voi olla merkki suolen sairaudesta. Tavallisuudesta poikkeavan itkuisuuden syitä voidaan neuvolan lisäksi selvitellä lastenlääkärin vastaanotolla.

Nieleskely ja pulauttelu

Lähes kaikki vastasyntyneet pulauttelevat ja se on normaalia. Myös ns. vatsan sisällön takaisinvirtaus on vastasyntyneellä luonnollista eikä vaadi lääkitystä. Vauvan tilannetta on syytä arvioida lääkärissä, jos nieleskely tai pulauttelu on runsasta ja siihen yhdistyy muita oireita, kuten huonontunutta painonnousua tai hengityskatkoksia. Suurimmassa osassa tapauksia tavalliset kotikonstit, eli hyvät röyhtäytykset ja kohoasento, kuitenkin riittävät

Ihottumat

Vastasyntyneen normaaleja ja ohimeneviä ihottumia ovat nk. hormoninäpyt, jotka useimmiten esiintyvät kasvojen alueella, sekä herkkyysnäpyt. Jos vauvalle tulee märkäisiä näppyjä tai märkäistä ihottumaa tai muuta laaja-alaista ihottumaa, tulee vauvan kunto arvioida neuvolassa tai lääkärissä. Vastasyntyneen rakkulainen ihottuma vaatii aina lääkärin arviota. Samoin tilannearviota tarvitaan, jos navan ympäristö alkaa selvästi punoittaa tai napa haista.

Flunssa

Vaikka äidiltä saadut vasta-aineet suojaavatkin vastasyntynyttä, ei hän silti ole täysin turvassa jokavuotisilta virusperäisiltä flunssilta. Tavallisen flunssan aiheuttama nuhaisuus ja tukkoisuus voi pienellä vauvalla aiheuttaa syömis- ja hengitysongelmia sekä poikkeavaa väsymystä. Tukkoiseen nenään kannattaa laittaa apteekista saatavaa suolavalmistetta, jotta lapsi voisi hengittää nenän kautta maitoa imiessään. Vastasyntyneen vauvan kuume >38C (mistä tahansa mitattuna) on aina syy hakeutua lääkärin arvioon samana päivänä, samoin jos vauva vaikuttaa väsyneeltä eikä jaksa imeä.

Kirjoittaja: LT Tiina Asikainen, lastentautien erikoislääkäri, neonatologi

Lisää aiheesta:

Sivuääni lapsen sydämessä

Yli puolella lapsista kuuluu ainakin joskus, kuten esimerkiksi kuumeen aikana, sivuääni sydämessä. Noin 10- 20 % lapsista on aina kuultavissa oleva niin sanottu viaton ja merkityksetön sivuääni.

Synnynnäinen sydämen rakennevika on noin 1 % lapsista. Synnynnäisen sydänvian oireet voivat olla muuan muassa väsyminen syödessä, poikkeava kalpeus ja hikisyys sekä suuri hengitystaajuus, mutta lapsen voi olla muutoin normaali. Ainoastaan suun ympärillä esiintyvä sinerrys on yleensä viaton oire, joka johtuu suun alueen runsaasta verisuonituksesta ja hitaasta verenkierrosta. Sydänvikaan liittyvä sinistely (eli syanoosi) näkyy aina myös kasvoilla, vartalolla ja kielessä. Epäiltäessä rakenteellista sydänvikaa lapsi lähetetään jatkotutkimuksiin, jotka ovat muuan muassa verenpaineen mittaaminen kaikista raajoista, sydänfilmi (EKG), keuhkokuva sekä sydämen ultraäänitutkimus.

Lähde: Lääkärin käsikirja, Duodecim

Laskeutumaton kives

Poikasikiön kivekset muodostuvat vatsaontelon sisällä ja laskeutuvat sieltä kehityksen myötä nivuskanavia pitkin kivespussiin. Mikäli kives jää vatsaonteloon tai nivuskanavaan, se ei kehity kunnolla ja siittiöiden tuotanto voi häiriintyä. Noin 5 %:lla pojista toinen tai molemmat kivekset eivät ole laskeutuneet kivespussin pohjalle.

Valtaosassa kyse on niin kutsutusta hyppivästä kiveksestä, jolloin se on tunnettavissa kivespussin yläosassa ja "lypsämällä" saatavissa kivespussin pohjalle. Tämä on melko harmiton löydös, sillä "hyppivä" kives yleensä laskeutuu itsestään oikealle paikalleen ennen murrosikää. Jos sen sijaan kives on pysyvästi väärässä paikassa, kyseessä on piilokives, jonka esiintyvyys on vastasyntyneillä noin 7 % ja vuoden ikäisillä enää 1 %.

Milloin hoitoon

Mikäli poikavauva itkee lohduttomasti ja kivespussi on turvoksissa tai isompi poika valittaa kipua kivespussin alueella, tulee hakeutua hoitoon välittömästi. Kyseessä saattaa olla kiveksen kiertymä, joka vaatii päivystyksellistä leikkausta. Piilokives tulee leikata ensimmäisen ikävuoden loppuun mennessä kiveksen toiminnan turvaamiseksi.

Lähde: Lääkärin käsikirja, Duodecim

Lapsen normaali ja poikkeava kasvu

Jokainen lapsi kasvaa omalla tavallaan ja vauhdillaan. Lasten kasvu etenee kuitenkin keskimäärin hyvin samankaltaisia linjoja. Kun ison joukon terveitä lapsia kasvutiedot kerätään yhteen, voidaan näistä luoda kasvukäyrät jotka kertovat ikään suhteutettuna keskimääräisen pituuden ja painon ja niiden tyypillisen vaihtelun. Suomalaisten lasten tuoreimmat kasvukäyrät perustuvat Espoolaisten lasten kasvutietoihin ja ovat hyvin yleistettävissä väestöömme. Lapsen kasvuun vaikuttavat oman perimän lisäksi mm. ravitsemus ja mahdolliset kasvuun vaikuttavat sairaudet. Terveen lapsen kasvu on johdonmukaista eikä yleensä poikkea väestön ja vanhempien kasvusta huomattavasti. Kasvukäyrä voi joskus paljastaa poikkeavuuden tai sairauden jo ennen kuin mitään oireita on nähtävissä. Kasvun tulkinnassa ammattilaisen arvio on aina tärkeä. Kaikki "normaaleilla" käyrillä kasvavat eivät ole terveitä, eivätkä toisaalta käyrien "ulkopuolella" kasvavat lapset aina sairaita.

Sikiö kasvaa pituutta hyvin nopeasti jotta syntymäpituus saavutetaan. Syntymän jälkeen kasvu hidastuu rajusti ja ensimmäisen vuoden tyypillinen lisäys pituuteen on n. 25 cm ja toisen ikävuoden enää n. puolet tästä. Tuon jälkeen kasvunopeus asettuu melko samalle tasolle läpi lapsuuden. Ennen murrosikää nähdään usein tämän ns. murrosikää edeltävä hidastuma ja pituutta voi tulla vain n. 3 cm vuodessa. Murrosiässä hormonaaliset muutokset saavat aikaan kasvupyrähdyksen. Tyttöjen kasvupyrähdys on suhteellisen varhainen ilmiö ja myös aikuispituus saavutetaan poikia aikaisemmin. Pojilla murrosiän muut merkit etenevät jo melko pitkälle ennen pituuskasvun kiihtymistä.

Lapsen painoa verrataan joko samanpituisen lapsen keskimääräiseen painoon tai ikäkohtaiseen painoindeksiin. Paino on tärkeä suhteuttaa pituuteen ja ikäkohtaisia painokäyriä käytetäänkin melko vähän. Ne ovat lähinnä hyödyllisiä pituuskasvun loppuvaiheessa.

Lapsen kasvun merkittävät poikkeavuudet odotuksista tai selvät muutokset kasvutavassa ansaitsevat aina ammattilaisen arvion. On tavallista, että mitään sairautta ei löydy mutta toisaalta jälkikäteen arvioitaessa nähdään että moni sairaus ja tila ovat aiheuttaneet selviä muutoksia kasvuun jopa vuosia ennen diagnoosia. Suomalaisen lapsen kattavat kasvutiedot ovat arvokasta kansallisomaisuutta.

Kirjoittaja: lastenlääkäri Jyrki Lähde

Lapsen ylipaino

Lasten ylipaino on osin määritelmäkysymys, eikä määritteleminen ole aina helppoa. Tästä riippumatta kyseessä on vakavasti otettava terveysongelma. Ongelmana ei ole niinkään sen hetkinen paino tai ei-toivottu ulkonäkö, vaan se karu tosiasia, että usein lapsuudessa tarttunut ylipaino jatkuu helposti läpi elämän ja saattaa olla suurin nykyisten lasten terveydentilaa vaarantava asia tulevaisuudessa. Vaikka nämä terveysriskit eivät realisoidukaan usein vielä lapsuuden aikana, ei ole järkevää odottaa aikuisuuteen ylipainoon liittyvien sairauksien puhkeamista vaan pyrkiä ehkäisemään ylipaino ennen sen kehittymistä. Onneksi muutokset eivät ole olleet aivan niin huolestuttavia kuin julkisuudessa usein annetaan ymmärtää.

Nykyisillä kasvukäyrillä melko tavallisen oloinen lapsi voidaan luokitella ylipainoiseksi. Tämä johtuu kahdesta syystä. Ensinnäkin me aikuiset olemme tottuneet lasten pyöristymiseen ja täysin normaalipainoinen lapsi voi tuntua laihalta. Toiseksi ikäkohtaisissa painoindekseissä lihaviksi luokitellaan sama osuus lapsista kuin mitä nuorina aikuisina on lihavia. Tämä ei tarkoita, että juuri sen hetkinen paino olisi terveyttä vaarantava, mutta tiedetään että juuri se ryhmä lapsia on suuressa aikuisiän lihavuusriskissä ja ylipainoa on helpompi ennaltaehkäistä kuin hoitaa.

Huolestuttava painonnousu johtuu useimmiten kulutuksen ja ravinnon saannin välisestä epäsuhdasta eikä taustalta useinkaan löydy mitään sairautta. Sairauksista kilpirauhasen vajaatoimintaan voi liittyä jonkinasteinen painonnousu mutta ei kovinkaan usein merkittävä lihominen. Aivolisäkkeen tai lisämunuaisen sairaudet jotka johtavat lihomiseen ovat äärimmäisen harvinaisia, samoin kuin lihomiselle altistavat tunnetut geenivirheet. Laboratoriodiagnostiikkaa kannattaa tehdä harkitusti. Jos lapsen pituuskasvu on hyvää, on erittäin epätodennäköistä että mitään hoidettavaa tautia löytyisi.

Kirjoittaja: lastenlääkäri Jyrki Lähde

Murrosikä, eli puberteetti

Murrosiässä lapsesta tulee nuori aikuinen. Murrosiällä tarkoitetaan niitä fyysisiä muutoksia, joissa ihminen tulee sukukypsäksi. Tähän liittyy kulttuurissamme myös usein selviä psyykkisiä muutoksia ja itsenäistyminen alkaa.

Murrosiän häiriöt ovat melko yleinen syy tulla lastenlääkärin vastaanotolle. Useimmiten ollaan huolissaan liian varhain kehittyvästä tytöstä ja myöhään kehittyvästä pojasta. Suurin osa näistä lapsista on terveitä normaalivaihtelun ääripäähän kuuluvia.

Selvästi ennenaikainen murrosikä on kyseessä kun tytöllä ilmaantuu rintojen kasvua ennen kahdeksan vuoden tai pojilla kivesten suurenemista ennen yhdeksän vuoden ikää. Tällöin on aina aiheellista tutkia onko enneaikaisuudelle olemassa jokin syy ja myös arvioida, tarvitaanko murrosiän jarrutushoitoa. Itse jarrutushoito on melko yksinkertainen toteuttaa ja hoitoa pidetään turvallisena. Silti siihen ei ryhdytä kevein perustein, koska suurin osa varhain murrosikään tulevista lapsista on täysin terveitä.

Jos murrosikää ei ala kuulua tai murrosiän kehitys "lopahtaa", on hyvä tarkistaa ettei mikään piilevä sairaus jarruta normaalia kehitystä. Samalla voidaan sulkea pois mahdollisia synnynnäisiä murrosiän häiriöinä ilmeneviä tiloja. Osan tutkimuksista voi tehdä asiaan perehtynyt yleislääkäri, osa kannattaa jättää lastenlääkärin tai lastenendokrinologin harkintaan. Varsinkin pojilla on myös mahdollista ns. joudutushoitoon, jossa testosteronihoidolla "ärsytetään" murrosikä käyntiin. Murrosiän merkkien pitäisi olla näkyvissä 13 – 13,5 vuoden iässä. Vanhempien keskiarvoista hyvin poikkeavat murrosiän aikataulut sallivat myös lapsen poikkeaman vastaavaan suuntaan.

Murrosiän aikataulun poikkeavuuksista on hyvä myös keskustella nuoren kanssa vaikka mitään sairautta ei epäiltäisikään. Kyseessä on ikä, jolloin yksilöiden väliset erot kehityksessä ovat suuria ja osan on vaikea hyväksyä varhaista tai myöhäistä kehitystään.

Kirjoittaja: lastenlääkäri Jyrki Lähde

Lapsen sokeritauti, diabetes

Lasten diabetes on Suomessa valitettavan yleinen krooninen sairaus. Joka vuosi siihen sairastuu alle 15-vuotiaita lapsia useita satoja. Ylivoimaisesti suurimmalla osalla heistä on ns. tyypin 1 autoimmuunidiabetes. Koko väestöstä tyypin 1 diabetesta sairastaa n. 50 000. Jostain syystä usein lapsuusiässä puhkeava tyypin 1 diabetes on Suomessa yleisempää kuin missään muualla maailmassa. Syytä ilmiölle on etsitty vuosikausia, mutta toistaiseksi ei tiedetä miten taudin puhkeamista voitaisiin estää.

Tyypin 1 diabeetikon elimistö ei kykene valmistamaan elintärkeää hormonia, insuliinia ja hän onkin täysin riippuvainen hoidostaan. Insuliini annostellaan joko pistoksin tai insuliinipumpulla ja jokaiselle hoito suunnitellaan yksilöllisesti. Insuliininpuutos on hengenvaarallinen tila, mutta myös sen liika-annostelu on vaarallista. Hoito onkin jatkuvaa tasapainoilua ja omahoito on perheille vaativaa. Diabeetikkolasten hoito on keskitetty sairaaloiden diabetespoliklinikoille, mutta heidän muut terveysongelmansa hoidetaan kuten muillakin lapsilla ja nuorilla. Hoitomuodot kehittyvät jatkuvasti ja nykyään tavoitteena onkin, että diabetekseen sairastuvan lapsen elinikä ja koettu terveys eivät ole ainakaan yhtään huonompia kuin muulla väestöllä.

Tuoreen diabeteksen oireiden tunteminen on suomalaiselle kansalaistaito: runsas juominen, runsas virtsaaminen, väsymys, laihtuminen. Havaitsematon tauti voi edetä vakavaksi happomyrkytykseksi jonka oireita voivat olla puuskuttava hengitys, pahoinvointi ja tajuttomuus.

Kirjoittaja: lastenlääkäri Jyrki Lähde

Kilpirauhasen sairaudet

Kilpirauhanen on keskeinen toimija läpi elämän. Ilman kilpirauhashormonien läsnäoloa ei normaali kasvu ja kehitys ole mahdollista. Kasvukauden jälkeenkin normaaliin jaksamiseen ja toimimiseen tarvitaan kilpirauhashormoneja. Kun monella muulla hormonilla on selkeä rajattu määrä kohteita, voidaan kilpirauhashormonien ajatella vaikuttavan lähes jokaisen elimistön solun toimintaan, ne toimivat ikään kuin elimistön kaasupolkimena.

Kilpirauhashormonin tärkeys keksittiin jo 1800-luvulla ja sen korvaushoidolla onkin pitkä historia. Yleisin kilpirauhasen sairaus on sen vajaatoiminta, joka johtuu autoimmuunitulehduksesta. Tätä tautia esiintyy myös lapsilla. Kilpirauhasen liikatoiminta on selvästi harvinaisempaa, mutta ei tavatonta lapsuusiässäkään. Yksi erityisryhmä on synnynnäistä kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat. Aikaisemmin nämä lapset saivat diagnoosinsa vasta sitten kun elimistöön ja varsinkin hermostoon oli tullut peruuttamattomia vaurioita. Nykyään jokaisen vastasyntyneen kilpirauhashormonit tutkitaan ja tarvittaessa hoito aloitetaan elämän ensimmäisinä päivinä.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat hyvin moninaisia ja niitä on vaikea erottaa nykyisen elämäntyylin aiheuttamista yleisoireista. Lapset eivät yleensä valita väsymystä, voimattomuutta tai vilunväreitä. Heillä tyypillisesti taudin paljastaa suurentuva kilpirauhanen tai hidastuva pituuskasvu. Joskus oireena voi olla hankala ummetus ja painon nousutaipumus.

Kilpirauhasen liikatoiminnan oireet ovat myös välillä epämääräisiä. Sydän voi lyödä kiihtyneesti, vatsa voi olla löysällä ja hermosto ylivirittynyt. Lihasvoimat voivat myös olla kummasti kateissa ja tahatonta laihtumista voi tapahtua. Joskus liikatoiminta voi olla ohimenevä vaihe ennen vajaatoimintaa.

Kilpirauhassairauksien diagnoosi perustuu verikokeisiin. Joskus markkinoidaan eksoottisia laboratoriotutkimuksia jotka tehdään kaukaisissa laboratorioissa. Näillä ei ole sijaa lasten kilpirauhassairauksien selvittämisessä. Hoidon aloitus vajaatoiminnassa kuuluu lastentautien erikoislääkärille ja seuranta voi tapahtua myös yleislääkärin toimesta isommalla lapsella. Liikatoiminnan hoito voi sen sijaan olla vaativampaa ja tulee tapahtua lapsilla aina erikoissairaanhoidossa.

Kirjoittaja: lastenlääkäri Jyrki Lähde

 

Lue lisää Lastenlääkäri-chatista