Lihavuusleikkaus on elämää muuttava toimenpide. Moni pohtii leikkaukseen menoa. Aiheesta keskustellaan netin keskustelupalstoilla ja kirjoitetaan lehdissä.
Alta voit lukea leikkauksen läpikäyneiden henkilöiden tarinat heidän itsensä kertomina.
Leikkaus paransi terveyttäni
Olen nainen, 40 v. En ole koskaan kärsinyt makeanhimosta tai yliahmimisesta. Oma painonnousuni johtui puhtaasti siitä, että söin liian isoja annoksia. Annoskoot kasvoivat pikkuhiljaa, ja painoni nousi 122 kiloon.
Olin kokeillut perinteisiä laihdutusmenetelmiä ja ollut Painonvartijoissa kolmeenkin eri kertaan. Minulla oli todettu verenpainetauti, ja sokereita seurattiin. Kakkostyypin diabetes uhkasi jo kulman takana. Nämä asiat sysäsivät minut lihavuusleikkaukseen. Se tehtiin Terveystalossa tämän vuoden maaliskuussa, ja nyt painan 102 kiloa.
Minulla on terveydenhuoltoalan koulutus, josta on tietysti ollut apua myös tässä prosessissa. Leikkaukseen meno ei pelottanut minua, sillä olin ottanut siitä selvää etukäteen. Leikkauksen jälkeen tuli vähän tihkuvuotoa mahalaukun sisälle, mutta toipuminen edistyi nopeasti, ja kolmen viikon päästä olin jo töissä.
Lähipiirini on suhtautunut asiaan erittäin hyvin. En kertonut leikkauksesta etukäteen muille kuin miehelleni. Muut läheiset saivat tietää siitä vasta kuukausi leikkauksen jälkeen. En ole saanut keneltäkään negatiivista palautetta tai kohdannut minkäänlaisia ennakkoluuloja.
Keskustelupalstoilla tosin leviää paljon virheellistä tietoa lihavuuden kirurgisesta hoidosta. Se harmittaa varsinkin niiden puolesta, jotka eivät ole itse terveydenhuoltoalalla eivätkä ehkä sen vuoksi osaa erottaa faktaa fiktiosta. Yksi tiedonlähde, jonka koin ihan äärettömän hyvänä, oli MTV3 Faktalta tullut sarja Läskilääkäri. Ohjelman nimi on todella harhaanjohtava, sillä itse sarja on asiapitoinen ja antaa maallikolle paljon hyvää tietoa leikkauksesta.
Leikkauksen jälkihoito ei ole tuntunut minusta työläältä. Toukokuussa kävin jälkitarkastuksessa kirurgin vastaanotolla ja tapasin koordinoivan sairaanhoitajan sekä ravitsemusterapeutin. Olen menossa ravitsemusterapeutille taas syksyllä. En ehkä oman koulutukseni vuoksi tarvitse tukea samalla lailla kuin ihminen, joka törmää näihin asioihin ensimmäistä kertaa. Koen ainakin itse saaneeni sairaalasta kaiken tarvitsemani tuen ja tiedon. Terveystalo on hoitanut jälkihoidon todella hyvin.
Kaikki ei kuitenkaan ole ollut ruusuilla tanssimista. Ruokavalioon sopeutumisessa on ollut omat haasteensa. On ruoka-aineita joita en siedä tai jotka saavat minut voimaan pahoin. En voi esimerkiksi syödä enää ollenkaan jäätelöä. Sopimattomat ruoka-aineet ovat kuitenkin yksilöllisiä ja jokaisen pitää oppia ne kantapään kautta. Uuden ruokailurytmin omaksuminen vaati opettelua, mutta nyt olen päässyt siihen kiinni. On tärkeää muistaa syödä tietyin väliajoin, vaikkei nälkää tuntisikaan. Juomisen kanssa minulla on ollut vähän haasteita, koska leikkauksen jälkeen ei pysty juomaan samalla lailla kuin ennen. Vaikka jano olisi kuinka kova, tulee nesteet nauttia kulauksittain ja hitaasti. Sen takia kannattaa opetella pitämään vesipullo aina työpöydän kulmalla tai käsilaukussa.
Täytyy myöntää, etten ole lisännyt liikuntaa vielä käytännössä ollenkaan – liikun yhtä vähän kuin ennenkin. Tämä painonpudotus on tullut pelkästään ruokavalion muutoksen myötä. Toisaalta nyt, kun ei enää hengästytä eikä hikoiluta samalla lailla kuin ennen, on liikkumisesta tullut mielekkäämpää. Olen varma, että se tulee lisääntymään tässä talven aikana kuin itsestään.
Terveyttä tämä on parantanut todella paljon. Radikaali muutos tuli hyvinkin pian: verenpainelääkkeeni on jätetty pois, ja sokeriarvot lähtivät heti laskuun. Lähtisin leikkaukseen ilman muuta uudestaan. Tämä on ollut minulle aivan mahtava ratkaisu.
Haastattelu: Liisa Tuhkanen
Loppu jojoilulle
Olen mies, 53 v. Kun minulle tehtiin mahalaukun ohitusleikkaus helmikuussa 2010, painoin 140 kiloa. Lihoin vielä ennen leikkausta, varastoon. Nyt painan 105 kiloa. Leikkaukseen lähteminen oli monen asian summa. Olin pudottanut painoa ennemminkin, mutta se tuli aina takaisin – ja vieläpä korkojen kanssa.
Itse leikkaus ei minua pelottanut, mutta sen tulos mietitytti. Leikkauksen jälkihoito oli helpompi kuin mitä olin lukemani ja kuulemani perusteella odottanut. Minulle ei ole tullut minkäänlaisia lieveilmiöitä. Kaikki meni helpommin kuin olin odottanut. Se on ollut positiivinen yllätys.
Ruokavalioni ei mielestäni juurikaan poikkea entisestä. Vaalean leivän olen jättänyt pois, koska se ei vain maistu. Perunoitakaan ei tule syötyä. Muutama aine on siis jäänyt pois, mutta muuten ruokavalio on samanlainen kuin ennen. Paitsi määrällisesti! Se on tietysti iso ero. Ennen söin säännöllisesti ja paljon, nykyisin säännöllisesti ja vähän.
90 % painonpudotuksesta johtuu mielestäni ruokamäärien muutoksesta. Käyn kyllä koiran kanssa lenkillä, mutta en usko, että sillä on ollut juurikaan merkitystä painon kannalta.
Olen kertonut lähipiirilleni leikkauksesta avoimesti, ja he ovat suhtautuneet siihen hyvin. Eipä sillä minulle oikeastaan merkitystä olekaan – itseni takiahan minä tähän ryhdyin. Vieraat ihmiset ovat tietysti kovasti ihmetelleet laihtumistani. Tietysti se ihmetyttää, jos ei olla puoleen vuoteen nähty, ja miehestä on lähtenyt 35 kiloa!
Suosittelisin leikkausta ehdottomasti muille samassa tilanteessa oleville. Kaikki ihmiset ovat tietysti erilaisia, mutta minulla tämä on toiminut loistavasti. Ei ole yhtään harmittanut, että ryhdyin tähän, ja kyllä leikkaus on ollut hintansa arvoinen. Kyllä tämä on ollut minulle äärettömän viisas ratkaisu.
Haastattelu: Liisa Tuhkanen
Kiloista eroon lihavuusleikkauksella
Lihavuusleikkaus on monelle tuttu lehtien otsikoista ja Internetin keskustelupalstoilta. Ilmiö on herättänyt keskustelua ja nostattanut kysymyksiä. Heidi Mannelin päätti kertoa tarinansa omalla nimellään häivyttääkseen lihavuuskirurgiaan liittyviä ennakkoluuloja.
Tämän vuoden alussa 40-vuotias Heidi Mannelin painoi 118 kiloa. Vuositarkastuksessa lääkäri kertoi Heidille, että hänellä on 50 % riski sairastua aikuisiän diabetekseen. Myös verenpaine ja sokeriarvot olivat koholla. Päätös lihavuusleikkaukseen lähtemisestä kypsyi nopeasti, ja toukokuussa Heidille tehtiin syömistä rajoittava ja ravintoaineiden imeytymistä vähentävä mahalaukun ohitusleikkaus Terveystalossa. Nyt, viisi kuukautta leikkauksen jälkeen, Heidin paino on tippunut 92 kiloon.
- Halusin tehdä asialle jotain ennen sairastumista. Minulla on kaksi pientä lasta ja ajattelin, että minun täytyy pysyä terveenä jo heidän takiaan. Töitäkin haluaisin jatkaa eläkeikään asti.
Laihdutusleikkaus ei koskaan ole ensisijainen keino pudottaa painoa. Se sopii niille, joiden painoindeksi on yli 35, joille lihavuus aiheuttaa terveydellisiä ongelmia, ja jotka ovat jo kokeilleet laihduttamista perinteisillä keinoilla. Kun Heidi yritti lisätä liikuntaa, alkoi polvi oireilla.
- Olin kokeillut kaikkea laihdutuslääkkeistä Painonvartijoihin ja kaalisoppadieetteihin, mutta pitkällä aikavälillä paino vain nousi. Vaativa työ ja pienet lapset saivat aikaan sen, ettei aikaa liikkumiseen oikeastaan ollut. Äitinä ei raaski uhrata lasten kanssa vietettävää aikaa kuntoiluun.
Heidi lähipiiri on suhtautunut leikkaukseen hyvin. Koska operaation hinta, 12 000 euroa, on varsin iso investointi, punnitsi Heidi asiaa tarkkaan miehensä kanssa.
- Hän on tukenut minua tässä. Ajattelimme, että voimme jättää auton vaihtamatta tai etelänmatkan tekemättä. Terveys tulee ensin.
Myös vanhemmat ja ystävät ovat olleet iloisia Heidin puolesta ja kehuneet hänen muuttunutta ulkomuotoaan. Kaikilta tutuilta ei ymmärrystä ratkaisulle kuitenkaan ole löytynyt.
- Olen saanut kuulla, että ihmiset ensin syövät itsensä läskiksi ja sitten haluavat, että heidät hoidetaan verovaroin. Nämä kommentoijat eivät tosin tienneet, että tein leikkauksen yksityisellä puolella. Myös asian tiimoilta käydyssä julkisessa keskustelussa esitetään usein, että itse aiheutettua vaivaa yritetään sysätä yhteiskunnan vastuulle.
Heidi vietti leikkausta edeltävän viikon lomamatkalla ulkomailla eikä ehtinyt pelätä operaatiota etukäteen. Hän ei myöskään muista kärsineensä leikkauksen jälkeisistä kivuista. Kahden viikon sairaslomastakin puolet meni etätöitä tehden, sillä aika kävi muuten pitkäksi.
- Sairasloma on tarpeen ennen kaikkea sen vuoksi, että pitää totutella uuteen ruokailurytmiin: syödä usein ja juoda vain ruokailujen välissä, Heidi selventää.
Ajatukseen ruokavaltion uudistamisesta onkin hyvä totutella jo ennen leikkausta. Operaation jälkeen saa parin ensimmäisen päivän ajan nauttia vain nesteitä. Pehmeästä, sosemaisesta ravinnosta voi vähitellen siirtyä tavalliseen ruokaan noin kolmen viikon kuluttua. Myös ateriarytmi muuttuu. Koska uusi vatsalaukku on pieni, mahtuu sinne vain vähän ruokaa kerrallaan, ja siksi on tärkeä nauttia pieniä annoksia useamman kerran päivässä. Samasta syystä nesteet on juotava aterioiden välissä, ei niiden yhteydessä.
- Mahaan mahtuu hyvin vähän, ja siksi minun piti alussa syödä kellon kanssa. Koska leikkaus vaikuttaa myös näläntunteeseen, kroppa ei välttämättä muistuta ruoka-ajoista. Makeasta tuli alussa todella huono olo. Oma vointi ohjaa oikeaan ruokavalioon: olo on paras, kun syö oikein. Silloin jaksaa ja on pirteä.
Heidin paino on pudonnut leikkauksen jälkeen reippaasti, vaikkei hän juurikaan ole lisännyt liikuntaa - vielä.
- Minulla on crosstrainer kotona, mutta ei se liialla käytöllä ole. Kesällä tulee purjehdittua ja tehtyä puutarhahommia. Mutta kun paino putoaa, sitä jaksaa paljon enemmän. Jo mäen kävelyssä huomaa dramaattisen eron, kun selästä on kadonnut 25 kilon painolasti. Se houkuttelee liikkumaan enemmän.
Heidi on leikkaukseensa äärimmäisen tyytyväinen ja suosittelee lihavuuskirurgiaa mielellään muillekin. Hän muistuttaa kuitenkin, että leikkiin lähtevän on oltava valmis myös tekemään töitä.
- Kyllä leikkaukseen ryhtyminen tarkoittaa sitä, että pitää muuttaa elämäntapoja. Minun ei ole enää tarvinnut laskea kaloreita, mutta joka tapauksessa on pitänyt syödä oikein ja opetella uutta elämäntapaa. Muutos ei tule automaattisesti, ja jos jatkaa epäterveellisellä ruokavaliolla, ei loistavia tuloksia kannata odottaa. Parhaimmillaan tämä leikkaus on kuin henkilökohtainen valmentaja - se pitää sinut kurissa.
Haastattelu: Liisa Tuhkanen
50 kiloa painosta pois ja pillerit puoliksi
Aikaisemmin elämä viisikymppiselle Annelille oli raahautumista päivästä toiseen.
- Tuntui, että mikä tahansa päivä voi olla viimeinen, kertoo Anneli entisestä olotilastaan. Mittaukset vahvistivat omia tuntemuksia: niin kolesteroliarvot, veren sokeri kuin verenpainekin näyttivät punaista. Nyt Anneli voi paremmin kuin koskaan. Hänelle tehtiin vuonna 2007 lihavuusleikkaus.
Lue koko tarina (pdf) »
Voin unohtaa pillerit ja piristyin
Jarmon elämää hallitsi pitkään ylipaino ja hän sairastui aikuistyypin diabetekseen sekä uniapneaan.
Jarmo söi 12 eri lääkettä diabeteksen lisäksi korkeaan verenpaineeseen ja kolesteroliin ja lisäksi särkylääkkeitä selkävaivoihin. Nyt 30 kg keveämpänä Jarmo on lievää verenpainetta lukuun ottamatta terve mies. Hänet paransi lihavuusleikkaus. Jarmo on löytänyt jälleen liikunnan riemun ja jallittaa kaukalopallossa jo nuorempiaan. Lue koko tarina (pdf) »